TALKOOPÄIVÄ

Pihastamme kaadettiin viime viikolla suuri koivu. Tänään saimme ystävän puutalkoisiin, joissa rungonpätkistä päästiin klapiasteelle. Minulle lankesi ikiaikainen talkooemännän muonitustehtävä. Kyläilemässä ovat myös pojan kaksi 16-vuotiasta kaveria, eikä heidän ravinnontarpeensa ole ainakaan vähäisempi kuin talkoomiesten.

Lähdin heti aamulla ostamaan mansikoita, koska halusin tehdä iltapäiväkahville kesän ensimmäisen mansikkakakun. Mökkipaikkakuntamme ihanuuksiin kuuluvat lukuisat paikalliset mansikkatilat. Marjat saa kohtuuhintaan ja ne ovat aina samana päivänä poimittuja.

Lounaaksi en odotetusti tarjonnutkaan uusia perunoita, vaan intialaista kanakastiketta salaatin ja tumman riisin kanssa. Söimme isommalla terassillamme, jonne mahtuu helposti kymmenenkin ruokailijaa. Sinne päästäkseen on vain kierrettävä puoli taloa. Onneksi en ole ihan huono delegoimaan. Ruuan jällkeen ajoin nuorison beach volley -kentälle ja aloitin kakun teon. En koskaan käytä mitään kermavaahdonpursottimia, vaan levitän kuorrutteen hyvin suuripiirteisesti veitsellä. Olin erotellut kauneimmet mansikat erilliseen kulhoon tarkoituksenani käyttää ne kakun koristeina. Poistuin hetkeksi paikalta ja palatessani kuppi oli tyhjä! Luulen, että vain aikuinen mies pystyy olemaan hoksaamatta noin ilmeistä asiaa. Kaikesta huolimatta kakku maistui oikein hyvältä.


Onneksi saimme talkooapua!




Täällä on hyvä syödä kauniilla säällä



Terassi on melko tuulinen. Käytän pihalta keräämiäni kauniita kiviä lautasliinojen painoina.

Kakusta tuli aivan minun näköiseni.

Sitten vain kahvitarjotin ulos ja kakulle!