maanantai 14. marraskuuta 2011

JOULUIHMINEN

Poltan tuikkuja Gunnel Nymanin pienissä lasimaljoissa, joiden pisarat tuikkujen valo saa hohtamaan kultaisina.

Olen Jouluihminen. Jouluihminen aloittaa joulutunnelmoinnin mahdollisimman aikaisin. Hän polttaa kiloittain kynttilöitä sisällä ja ulkona. Edellisvuotiset jouluvalot tuntuvat hänestä aina turhan vaatimattomilta tämän vuoden uutuuksiin verrattuna. Uusien ostamiseksi on keksittävä jokin tekosyy, kuten vaihtolamppujen saannin vaikeutuminen tai vanhojen valojen kohtuuton energiakulutus. Glögikestejä vietetään ahkerasti marraskuun alusta lähtien ja samalla selataan kaikki joululehtiuutuudet. Vanhemmat jouluaiheiset teemanumerot ja joulukirjallisuus kaivetaan myös esiin. Koristeita lisätään asteittain joka vuosi jotakin uutta hankkien. Elokuvateattereihin tuleva sentimentaalinen jouluelokuvauutuus käydään tietysti katsomassa.

Kaiken tämän minäkin teen. Näin pääsen oikeaan tunnelmaan. Jouluaiheisten lastenkirjojen ääneenlukemisesta olen valitettavasti joutunut luopumaan. Itsekseni aion ainakin katsoa kuvat (suosikkina Ilon Wiklundin Melukylän joulu!). Leipomisen suhteen olen käynyt aina vain laiskemmaksi. Onneksi suosikkejani torttuja on niin helppo tehdä. Lanttulaatikon teen valmiista soseesta, eikä kanelin ja muskotin ryydittämä tuoksu poikkea lainkaan äidin versiosta.

Sisälläni elävä Jouluihminen kukoistaa jouluaattoon asti. Aikaa ja vaivaa säästämättä käyn ostoksilla, koristelen, valmistan joulutervehdyksiä ystäville sekä suunnittelen tarjoiluja ja kattauksia. Etsin varmasti juuri sellaiset joulukukat, jotka minulla tänä vuonna on mielessäni. Juhlinnan saavutettua huippunsa Jouluihmiseni lakastuu nopeasti. Kun kaikkialle levitetyt jouluvalot ja koristeet pitäisi korjata kaappien kätköihin, ei asia kiinnosta minua enää tippaakaan. Led-lamppujen solmuun menneiden johtojen kanssa kamppaileva mieheni ei tässä vaiheessa yleensä suo minulle kiitosta vaivalla valmistellusta joulusta. Se on kuitenkin hinta, jonka hän joutuu maksamaan siitä, että saa olla naimisissa aidon Jouluihmisen kanssa.

Ankarasta flunssasta huolimatta piipahdin eilen ulkosalla sen verran, että sisäänkäynnin koristeeksi saatiin edes yhdet jouluvalot.

Wanhan Porvoon fapriikin jouluglögi on tämänvuotinen suosikkimme. Maku pyöristyy tilkalla mantelilikööriä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti