Kerroin jo aiemmin päivälehtiriippuvuudestani. Parasta minusta on pitkä aamiainen sunnuntai-Hesarin kanssa. Erityisen nautinnollista on, jos lehden artikkeleista vielä syntyy hyvä keskustelu puolison kanssa.
Tänään minut sai erityisesti innostumaan toimittaja Anna-Stina Nykäsen juttu iän merkityksestä. Luin sitä posket hehkuen. Tulin nimittäin juuri viime kuluneella viikolla sanoneeksi miehelleni, että 50 täytettyäni minusta tuntuu, että kaikki muuttuu vain koko ajan paremmaksi. Saman ikäinen mieheni totesi, ettei jaa tunnettani. Ehkä syy on temperamenttieroissa.
Tottakai fyysinen vanheneminen harmittaa minuakin. En niinkään huomaa ikääntymistä vielä jaksamisessa, mutta ulkonäkömuutokset ovat vääjäämättömiä. Mutta vaikka posket ja leuanalus roikkuvat, on ihanaa spatseerata ympäriinsä kaikki kerätty tieto ja elämänkokemus mukanaan. Haittapuolena on, että huomattavasti itseään nuorempien tietotaitoon saattaa suhtautua epäillen. Muistan elävästi, miten mieleeni hiipi hienoinen huoli hoidon laadusta kun kävi ilmi, että lääkäri on nimeltään Jesse. Hän osoittautui oikein osaavaksi. Ja oli vielä nuori ja komea!
Samalla sivulla Anna-Stina Nykäsen jutun kanssa oli Pekka Hakalan kirjoitus ikuisen elämän tavoittelusta. Kiinnostavalta kuulosti venäläisyntyisen tiedemiehen Aleksandr Bolonkinin idea aivojen koko tieto- ja tunneinformaation kopioimisesta ja sen siirtämisestä ruumiista tehtyyn ehtaan kopioon. Siinä loistava mahdollisuus pitkään elämänkokemukseen ilman raihnaista ja ryppyistä ruumista. Tekniikan kehittäminen vienee kuitenkin niin kauan aikaa, ettei siitä ole iloa minulle.
Parempia innovaatioita odotellessa kävin kysymässä lääkäri Piotr Sikorskilta Helsingin Cityklinikalta jotain helppoa ja nopeaa apua röpsähtäneeseen leuanaluseeni. Ajattelin esimerkiksi jotain pikkupistosta, sädetystä tai muuta sellaista. Tuo mukava lääkäri huokaisi ja totesi, että pienin mahdollinen apu olisi rasvaimu yhdistettynä kasvoja kohottaviin kartiolankoihin. Kartiolangat ovat vähän sama kuin takavuosien väkäslangat, jollain tapaa kehittyneemmät vain. Lähdin kotiin leuka lerppuen. Päätin vain hymyillä vähän useammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti