Kesälomasta huolimatta (tai sen tähden) olen ollut kovasti kiireinen. Blogikin on ollut päiväkausia päivittämättä. Piipahdin loppuviikosta pariksi päiväksi kaupunkiin hoitamaan asioita. Samalla katsastin, miten esikoisemme pärjää asustaessaan ensi kertaa yksin kotona. Ihan hyvin näköjään. Äidistä vain tuntuu haikealta.
Mökkipaikkakunnallamme vietettiin eilen Koirakuu-festivaalia. Osallistuimme miehen kanssa tapahtumaan liittyvälle opastetulle kiertoajelulle. Retki oli todella mielenkiintoinen. Painopiste oli seudun maineikkaassa historiassa, mutta pääsimme tutustumaan myös tämän päivän maatilan elämään. Tila on erikoistunut maame alkuperäisrotujen säilyttämiseen. Aitauksista löytyy mm. nautoja, kanoja, lampaita, vuohia ja hevosia. Isäntäväki teki tätä työtä koko sydämestään ja eläinten hyvinvointi oli heille kaikki kaikessa. Iltapäivällä lähdimme vielä ystäväperheen perinteikkäisiin kesäjuhliin. Yöpymään emme tällä kertaa jääneet, vaan ajoimme puolilta öin kotiin nukkumaan.
Kiireet jatkuvat tulevallakin viikolla. Vietämme ensi lauantaina miehen kanssa yhteisiä viisikymppisiä noin 60 hengen voimin (täytimme molemmat vuosia jo talvella, mutta juhlimme vasta nyt). Tarjoilut on tilattu paikallisesta pitopalvelusta, mutta puuhaa tuntuu riittävän silti. Yritän kuitenkin ehtiä myös blogin pariin.
En malta olla liittämättä mukaan vielä muutamaa ihanaa eläinkuvaa eiliseltä kiertoajelulta. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
 |
| Nämä söpöliinit edustavat suomalaisia alkuperäisrotuja; eivät ehkä ole huippuluokan maidontuottajia, mutta selviävät tarvittaessa niukoissakin oloissa. |
 |
| Paavo jos kuka on todellinen vanha pukki. Olemuksessa on ikiaikaista arvokkuutta. |
 |
| Nämä kanat ja kukko ovat laitilalaista rotua. Munat voivat olla ruskeita tai vaalean vihreitä(!). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti