ONNEA UUDELLE VUODELLE!

Silpaisin jo hiukan nuupahtaneet amaryllikseni veitsellä poikki ja laitoin ne veteen uuden vuoden kimpuksi. Näillä kukilla haluan toivottaa kaikille lukijoilla oikein hyvää uutta vuotta: mielekästä työtekoa, täyteläistä vapaa-aikaa, hyvää arkea ja hilpeitä juhlia.

Vietämme uuden vuoden juhlia yhdessä kolmen ystäväperheen kanssa. Yhteiset pirskeet ovat perinne vauvavuosilta. Nyt taitaa käydä jo niin, että me aikuiset vietämme iltaa suurimmaksi osaksi keskenämme. Teinit ovat sentään lupautuneet kanssamme syömään. Nuorimmaiset kutsutaan aina välillä katsastettavaksi, mutta vanhimpia emme taida aterian jälkeen tavata ennen kuin juhlien päättyessä.

Juhlissamme on tapana aina olla jokin teema. Olemme viettäneet kekkereitä mm. sirkus-, disko- ja ammatti-teemoilla. Olemme juhlineet 60- ja 80-lukujen henkeen. Joskus kaikki on ollut pinkkiä tai noudattanut huonoa makua. On ollut iltapukugaala ja kauhu-ilta. Kerran vuosi vaihtui agraari-Suomessa. Tällä kertaa teemana on 80-luvun suosikkisarja Dallas. Valitun aiheen mukaisesti olin jo tänä iltana talkoissa tekemässä jauhelihapihvejä hampurilaisia varten. Ruuan lisäksi myös vaatetus, musiikki ja koristelu mukailevat teemaa. Löysin Anttilan alennustangosta parilla kympillä glitterunelman punaista satiinia. Uskon sillä tunnelmaan päästävän enkä epäile, etteikö juhlista tulisi jälleen kerran hauskat.

Juhlikaa tekin - rauhalliseen tahtiin tai sitten hiukan riehakkaammin!

KUOPUKSEN HUONEEN UUSI JÄRJESTYS

Joulu on vietetty ja muutama lomapäivä vielä jäljellä. Olen jatkanut kotimme kalusteiden järjestelyä, joka vuosi sitten jäi muuttouupumuksen tähden tekemättä. Tällä keraa on vuorossa nuorimman poikamme huone. Huonekalut olivat hänen itse valitsemilaan paikoilla, mutta heti oven edessä oleva sänky ei tuntunutkaan mukavalta. Kirjoituspöytä toimitti myös yöpöydän virkaa, mikä pahensi kotiamme jatkuvasti vaanivaa röykkiösisustuksen uhkaa.

Projekti aloitettiin turhan tavaran karsimisella, jossa asukas itse kunnostautui yli odotusten - jopa niin, että saimme toppuutella tavaroiden pois heittämistä. Seuraavaksi ruvettiin siirtämään kalusteita. Sänky löysi paikkansa ikkunaseinältä ja sen viereen saatiin sijoitettua pieni yöpöytä. Tavaran karsimisen ansiosta huoneeseen jäi myös tarpeellista tyhjää tilaa esimerkiksi sähkökitaraa ja salibandykassia varten.

Tässä uudelleen järjestetty huone. Omistaja viihtyy kamarissaan huomattavasti aiempaa paremmin. Mitään uutta ei tälläkään kertaa ostettu asukkaan itsensä valitsemaa julistetta lukuunottamatta. Fc Barcan jättikokoinen tunnus sai äidin aluksi nielaisemaan pari kertaa tyhjää, mutta Ikean kehyksissä se on loppujen lopuksi raikas yksityiskohta muuten hyvin hillityssä sisutuksessa.

Yöpöytä tuo toimivuutta huoneeseen. Sekin perheeseemme vuosia sitten hankittu Muuramea (niin kuin työpöytäkin). Molemmille pojille joitakin vuosia sitten ostetut herätyslamput ovat helpottaneet kouluaamuja. Niiden avulla pojat ovat ylhäällä hyvissä ajoin ilman ylimääräisiä patisteluja.

Kuopuksestamme ei todennäköisesti tule vaatturia, mutta äidin sydämen tämä hikisin sormin kirjottu koristekuvio saa värisemään.

Tässä huone ennen raivaustöitä ja uudelleenjärjestelyä.

Huoneen ovi jäi vasemmalle vuoteen päätyyn. Poika koki olevansa kuin tarjottimella. Yöpöytätarvikkeet taas veivät työpöydältä kaiken työskentelytilan.

TOIVOTTAVASTI KAIKILLA OLI HYVÄ JOULU

On Tapaninpäivän ilta, enkä oikein voi enää toivottaa kenellekään hyvää joulua. Toivon kuitenkin, että kaikilla oli hyvä joulu. Iloinen, riemukas, rauhaisa, tyyni, kotoinen, eksoottinen, jännittävä tai mitä ikinä hyvä joulu kenellekin tarkoittaa.

Työ- ja joulunvalmistelukiireiden yhdistelmä äityi joulun alla niin tyrmääväksi, että blogipäivitykset jäivät. Joulukiireet merkitsevät minulle aina ainutlaatuista yhdistelmää korventavaa stressiä ja onnentäyteistä odotusta vaakakupin heiluessa puolelta toiselle. Sitten lopulta se alkaa: joulu.

Tänä vuonna vietimme aaton nelistään perheen kesken. Pohjanmaan pappa oli tällä kertaa liian väsynyt matkustaakseen luoksemme joulun viettoon. Tämä teki mielemme hiukan haikeiksi. Olimme myös ensimmäistä kertaa ilman iki-ihanaa joulupukkia. Jos pelkäsin joulutunnelman pukittomuudesta särkyvän, olin kuitenkin onneksi väärässä. Pukin tuoma jännitys ja ilo tietysti puuttuivat, mutta tilalle saimme uudenlaista rentoutta ja vapautta. Kukkaan ei ollut tulossa, ketään ei odotettu. Olimme täysin vapaita aikataulusta. Joulupäivällisen aikana ei tarvinnut vilkuilla kertaakaan kelloa. Lahjasäkki kannettiin sisään sitten, kun olimme valmiita. Mukavan illan päätteeksi katselimme porukalla kolme jaksoa Salaisten kansioiden ensimmäiseltä tuotantokaudelta (arvatkaa kenen lahjaostos!). 

Joulunvietto on jatkunut samoissa leppoisissa tunnelmissa kyläillen, ulkoillen ja herkutellen - uusia kirjoja unohtamatta. Ruokavarastoja tosin jouduimme yllättäen täydentämään jo joulupäivänä. Aiempina vuosina perheen nuoriso ei ole sanamukaisesti koskenut laatikoihin tikullakaan, mutta nyt ykskaks ne olivat kaikkien herkkua. Ja loppuivat tietysti alkuunsa. Niinpä olimme 25.12. klo 12 paikallisen Nesteen huoltoaseman oven takana odottelemassa liikkeen avautumista. Onneksi olimme ensimmäiset asiakkaat. Muuten sen ainoan perunalaatikon olisi saanut joku muu.

Muutama joulukuva sentään. Tässä töistä saamani huikean kaunis amaryllis, joka pitkän vartensa vuoksi tuntui haastavalta maljakkoon laitettavalta (kukassa oli mukana sipuli, joten vartta ei kannattanut leikata). Hain pihalta kuusenoksia kukan seuraksi ja asettelin ne Riihimäen vanhaan vihertävään lasipurkkiin. Työhuone sai kauniin jouluasetelman.

Tässä kuvassa näkyy paremmin kukan varren ympärille sidottu silkkinauha, joka toi mieleeni balettitanssijan siron nilkan.

Tässä rakkaat enkelikelloni, jotka ovat peräisin lapsuudenkodistani ja minua vanhemmat. Ne kuulemma koristivat kastepöytääni.

VALAISTUNEENA JAKSAA LEIPOA

Olen pitkään haaveillut paperitähdestä ikkunassa ja viimein tänä vuonna sain sellaisen. Tähden led-lamppu pidetään päällä myös öisin. On ihanaa nähdä se ensimmäiseksi aamulla keittiössä.

Ostin pitkällisen harkinnan jälkeen Valkee-valohoitolaitteen, jolla kaamosväsymystä lievitetään korvakäytävien kautta annettavalla valolla. Toisin sanoen vietän aamuhetken napit korvilla aivan samalla tavalla kuin perheen nuoriso - vain sillä erotuksella, että minun kuulokkeistani loistaa valo, mutta ääntäkään ei kuulu. Lamppuja pidetään korvissa 8 - 12 minuuttia. Minä aloitin heti rehvakkaasti kahdellatoista. Viiden aamun jälkeen en pysty vielä varmasti arvioimaan tuloksia, mutta ainakaan huonompaan (lue: nuupahtaneempaan) suuntaan ei olla menossa. Erityisesti huomaan nukkuvani paremmin. Uskoin pitkään, että minua ei pimeys haittaa, mutta tässäkin kohtaa on pakko myöntää vuosien tekevän tehtävänsä. Valkee-laite on muuten joulukuun ajan Stockmannilla kanta-asiakastarjouksessa.

Kukaties juuri tämän uuden energialatingin seurauksena intouduin tänään leipomaan jouluksi kakun. Inhoan monipolvisia reseptejä ja ilahduin saadessani siskolta suklaakesäkurpitsakakun ohjeen, jossa kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Säästyin vatkaimen esiinkaivamiselta! Huomenna aion jatkaa jouluvalmisteluja tekemällä lanttulaatikot pakastimeen. Alunperin olin menossa koko viikonlopuksi sisustuskurssille, mutta kurssi peruttiin osallistujamäärän vähyyden vuoksi. Ehkä hyvä niin; vältän pahimman joulupaniikin saadessani asioita valmiiksi jo nyt.

Tässä on uusi ihmelaitteeni

Kakku onnistui hyvin

Pakko oli tietysti heti hiukan maistaa. Kangas pöydällä on Fujimo Ishimoton Marimekolle kolmisenkymmentä vuotta sitten suunnittelemaa Vihmaa. Se on mielestäni kaikista kaunein joululiina. Olen vuosia odottanut kyseistä kuosia uustuotantoon, mutta turhaan. Liinani alkaa jo olla huolestuttavan kulunut. Arabian Valencia-astiasto kruunaa jouluisen tunnelman!

JOULU ON VIELÄ HETKEN PINKKI

Täydestä joulutohinasta huolimatta on tähän asti vaikuttanut ennenaikaiselta, jopa hiukan sopimattomalta koristaa kotia tontunpunaisella. Sopiva esijoulutunnelma on tänä vuonna löytynyt pinkistä: pinkkejä kynttilöitä, lautasliinoissa pirskahdus pinkkiä tasaamassa punaisen sävyjä... Saimme ystäviltä vielä pinkin joulukaktuksenkin.

Nyt kuitenkin on alkanut tuntua, että on vähitellen aika siirtyä murrettuun tummanpunaiseen. Tiedättehän sen kauniin, aavistuksen ruskeaan taittuvan, syvän punaisen. Taidan huomenissa mennä kynttilä- ja servettiostoksille. Joululle voi jo kohta avat oven.

Pinkkejä kynttilöitä jäi jäljelle kesäjuhlista. Nyt niistä on riittänyt iloa syksyn pimeille.

Joulutortuista pidän niin paljon, että niiden varhaisesta nauttimisesta en keksi pahaa sanaa sanaa sanottavaksi. Yleensä ole tehnyt täytteen itse maustetusta omena-luumusoseesta, mutta kaupan luumusose sherry-tilkalla terästettynä antoi myös herkullisen lopputuloksen. Uunissa paistamisen jälkeen niitä voi tarjoilla lapsillekin.

JOULUNODOTUSTA PORVOOLAISITTAIN

Teimme eilen päiväretken Porvooseen. Joulukoristeltu Tukholman Gamla Stan jäi tältä vuodelta näkemättä, mutta Porvoon vanha kaupunki tarjoaa kelpo korvauksen. Itse vietin ansaittua vapaapäivää ja mies pystyi aamun tiiviin tietokonerupeaman jälkeen hoitamaan päivän loput työasiat puhelimitse.

Tyypilliseen tapaan olimme heti perille päästyämme nälkäisiä. Apu löytyi kauniista Café Cabriolesta. Lounaaksi nautittu siskonmakkarakeito maistuu paljon herkullisemmalla, kun sen syö upeiden kristallikruunejen alla lumoavan kauniista kaari-ikkunoista ulos katsellen. Lisäenergiaa saatuamme kävelimme Vanhan Porvoon viehättävillä kaduilla. Miehen hoitaessa työpuheluitaan minä napsin kuvia. On mielenkiintoista, että kuvaillessani en ole erityisemmin kiinnostunut ostamisesta. Kun kauniit asiat saa itselleen kuvaamalla, ei niitä tarvitse enää konkreettisesti hankkia. Kamera siis maksaa itsensä takaisin melko nopeasti (joululahjavinkki!). Pakko kuitenkin tunnustaa, että sisustusliikkeissäkin tuli poikettua. Ainoaksi ostokseksi jäi peltinen ikkunakoriste. Sää oli joulukuisen kolea ja kostea. Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä lämmittelemässä tee- ja kahvihuone Helmissä.

Tänään aion päättää pienen lomani katselemalla Itsenäisyyspäivän juhlia televisiosta samalla kuumaa glögiä siemaillen. Valitettavasti joudun tekemään sen yksin. Perheeni miesväki ei osoita minkäänlaista kiinnostusta aiheeseen.

P.S. Jos jotakuta kiinnostaa, olen myymässä 5 kpl Muuramen lasiovellisia Nappi-vitriinikaappeja. Väri on valkoinen. Hintapyyntö on 550 euroa. (Hinta kaupassa 1125 euroa)

Porvoossa nähdään paljon vaivaa joulukoristeluista. Tämä kustavilaistyylinen talo oli minusta somistettu erityisen tyylikkäästi ja talon henkeen sopivasti.

Tässä vielä lähikuva

Tämä kruunu ja muutenkin upea interiööri tekivät hyvin tehdystä siskonmakkarakeitosta juhlaruokaa.

Porvoolaisidylliä halusivat kuvata muutkin:)

Tässä huonolaatuisessa kuvassa on niin herkullinen väriyhdistelmä, etten malttanut jätää sitä pois.

Kahvi- ja teehuone Helmen herkkuja

Tämä ovikoriste jäi ainoaksi ostoksekseni - ihan totta!

TYÖHUONE TOIMIVAMMAKSI

Tässä uusi työpöytämme. Muuramen lipastot ovat 70-luvulta ja 80-luvun alusta. Ajattomien kalusteiden hankkimista ei koskaan kadu. Maalaus seinällä on esikoisen 3-vuotiaana maalaama "Myrsky".

Jatkan pikkuhiljaa kotimme huoneiden järjestämistä uuteen uskoon jo lähes vuoden takaisen muuton jäljiltä. Kestää aikansa, ennen kuin eri tiloihin sijoittuvat tärkeimmät toiminnot kirkastuvat. Tarkoitan, että mikä on minkäkin huoneen olennaisin käyttötarkoitus ja miten toimivuus saadaan maksimoitua (kauneusarvoja unohtamatta).

Perheessämme on ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen erillinen työhuone. Innostuksissamme ajattelimme saaneemme samalla vierashuoneen. Tila on kuitenkin niin pieni, että vanha totuus kaiken saamisen mahdottomuudesta oli jälleen hyväksyttävä. Totesimme, että vierassänkyä tarvitsee niin harvoin, että sitä aivan hyvin voi säilyttää entiseen tapaan olouoneen sohvan alla (Muuramen vierasvara). Tarvittaessa se on kannettavissa työhuoneeseen.

Luovuimme siis sängystä. Tilalle halusimme lisää työskentelytilaa. Kerroin jo aiemmin lasitasosta, jonka hinnan kilpailuttaminen todella kannatti. Uusi lasitaso on nyt koko seinän mittainen ja tarjoaa työskentelytilan kahdelle. Vanhasta Ikean tietokonepöydästä irrotettiin pyörät ja liukutaso. Siitä saatiin työpöytä lukiolaiselle, joka viime ajat teki kaikki läksynsä sängyn laidalla. Pöytä muuten näkyy esikoisen huoneen uudistunutta ilmettä esittelevässä kirjoituksessa. Muuten työhuone kalustettiin kokonaan vanhoilla kalusteilla. Jopa 80-luvulla ensimmäiseen yhteiseen kotiin hankkimamme pakistanilainen villamatto löysi jälleen paikkansa.

Huone on vielä viimeistelyä vailla. Suunnitelmissa on ripustaa seinille lisää tauluja ja ompeluttaa ikkunaan valelaskosverho. Jo nyt viihdymme huoneessa paljon aiempaa paremmin. Tietokoneella käyntipaikasta on tullut uusi oleskelutila.

Tässä työhuone ennen muutosta.

Matto neljännesvuosisadan takaa on kulunut, mutta yhä kaunis. Nojatuolin ovat miehen vanhemmat hankkineet aikoinaan ensimmäiseen kotiinsa 1950-luvulla. Mekin olemme verhoiluttaneet sen jo kolme kertaa. Seinä tuolin takana kaipaa joko uutta väriä tai ainakin taulua ryhtiä antamaan.

Ainoat uudet hankinnat ovat työpöydän lasitaso ja kromatut työvalaisimet.

Ikävä kyllä ole iki-ihastunut tähän Josef Frankin Vegetable tree -kankaaseen. Siitä tulisi herkullinen laskosverho muuten melko yksikertaiseen huoneeseen. Harmina on vain kallis hinta. Kuva Svenskt Tenn

PIKKUJOULUVIIKONLOPPU

Minulta ehdittiin toivoa jo syntymäpäiväpäivitystä, joten tässä se tulee. Tänään on todellakin 51-vuotispäiväni. Syntymäpäivä tuntuu olevan yhä useammin siinä missä joulukin. Aamulla sain herätä ihanaan laulunmörinään ja juoda kahvit sängyssä. Vasta vähän aikaa sitten kuopusta vaipoissaan piti auttaa kiipeämään meidän sänkyymme ja nyt peti tuli täyteen karvaisia tai ainakin melkein karvaisia sääriä. Lahjaksi sain liput lauluyhtye Lumen Valon Mysterium-joulukonserttiin Uspenskin katedraaliin. En ole koskaan ennen kuullut heidän esiintyvän, joten odotan innolla kuulevani jotain erilaista.

Muuten juhlapäivä on kulunut arkisemmin mm. pyykkiä pesten. Haluan edes aloittaa työviikon ilman, että joltain puuttuu puhtaat sukat tai kalsarit. Sellaistakin on perheessämme tapahtunut, eikä toisten vaatekaapeista löytyvä apu ole aina siitä kaikkein istuvimmasta päästä.

Perjantaina minulla oli ilo osallistua ystäväni väitöstilaisuuteen ja pääsin samalla ihastelemaan Helsingin keskustan joulua. Stockmannin jouluikkuna on tietenkin omaa luokkaansa. Ikkunan läpi otetut kuvat eivät koskaan tahdo oikein onnistua, mutta napsin pari kuvaa muualta.

Helsingin ylipormestarin virka-asunto sijaitsee tässä kauniissa talossa. Ikkunaluukut, rosoinen katukiveys ja kertakaikkiaan upeat talvikukka-asetelmat ovat ihastuttava kokonaisuus.

Tässä kukat vielä lähempää. On loistava idea käyttää tällä tavalla tuijanoksia!

Kiseleffin talo on hiljattain avattu mittavan remontin jäljiltä. Tilat ovat todella kauniit - nyt tosin liian täydet joulumarkkinoiden vuoksi. Käsityöläistunnelma vain oli saanut väistyä uusien designputiikkien tieltä...

Yliopiston päärakennuksen empirepuoli oli hienompi kuin muistinkaan.

Tämä rakennus on aivan oikea paikka akateemiselle seremonialle. Käykää muuten joskus kurkistamassa yliopiston ikkunoista Senaatintorille. Varmasti yksi Helsingin kauneimmista näkköaloista.

SYKSYN PIMEYDESSÄ

Otsikko kuulostaa aivan Mari Jungstedtin dekkarin nimeltä, vai mitä? Aiheena se tuntuu olevan valitettavan ajankohtainen. Tänään oli varmasti kuluneen syksyn pimein päivä. Yritän teeskennellä, että valon puute ei vaikuta minuun, mutta tänään siitä ei enää ollut apua. Töissä tuntui, ettei luokkaa saa valoisaksi millään. Kotiin lähtiessä tyhjällä parkkipaikalla vilkuilin pystyyn nostettujen kauluksien lomasta, ettei kukaan syöksy pimeyden keskeltä kimppuuni.

Aamuista sentään selviydyn herätyslampun lempeällä avustuksella. Jos ette vielä ole tutustuneet kyseiseen kapineeseen, niin suosittelen lämpimästi. Valon herättämä ihminen on nopeammin toimintakykyinen. Pilkkopimeässä rämisevä herätyskello synnyttää ainakin minussa tunteen, että herään syvällä kaivon pohjalla. Ajatus edessä olevasta työpäivästä tuntuu sellaisella hetkellä kestämättömältä.

Pimeän päivän kunniaksi (tai siitä huolimatta) otin kotiin tultuani muutaman kuvan jouluvaloin koristellusta havukorista. Sain langoltani muhkean pussillisen havunoksia, joilla täytin suuren pajukorin. Se saa nyt korvata vanhan kotimme kauniin valaistun marjakuusen, jota pikkuisen ikävöin.

HEMMOTTELUVIIKONLOPPU

Vaikka takana on aivan tavallisen pituinen viikonloppu, tunnen olleeni minilomalla. Lähdimme lauantaiaamupäivänä kohti Kokemäellä sijaitsevaa kesäkotiamme. Pääsimme vihdoin käyttämään lahjaksi saamamme Terveyskellarin lahjakortin. Seuraksi saimme siskoni miehineen. Paikka on upea! Infrapunasauna, laadukas tavallinen sauna ja hulppea poreallas olivat vapaassa käytössämme. Paikka oli kauniisti sisustettu. Kaikkialla oli kynttilöitä ja muita kauniita yksityiskohtia. Tarjolla oli myös juomia ja pieniä herkkuja. Harmiksemme olimme aliarvioineet ajantarpeemme. Kylpynautintoa olisi voinut jatkaa paljon pitempäänkin, mutta teatterista ei sovi myöhästyä.

Tampereen työväen teatterissa näimme meitä keski-ikäisiä naurattavan esityksen Parasta ennen, jonka ainoana näyttelijänä Ilmari Saarelainen tekee ison urakan. Näytelmässä lähestytään iän karttumiseen liittyviä ilmiöitä (niitä noloimpiakin) niin hauskalla ja lämpimällä tavalla, että jokainen katsoja varmasti poistuu teatterista hyvällä ja ehkä vähän huojentuneellakin mielellä. Omat kokemukset eivät loppujen lopuksi olekaan niin poikkeavia. Mökillä ihastelimme vielä hetken poikkeuksellisen hienoa tähtitaivasta.

Tänään kotiin tultuamme kuopus kiitteli vuolaasti viikonloppujärjestelyämme. Kotona oli ollut ihanan rentoa ilman vanhempia. Käytännöstä voisi hänen mielestään tehdä pysyvän. Mutta kun meille ehti jo tulla ikävä...

Poreallas oli todella houkutteleva

Joulun läheisyyden huomasi saunatonttujen läsnäolosta

Välillä saattoi vain levähtää ja seurustella

Kauniit yksityiskohdat ovat ainakin yhtä tervehdyttäviä kuin aromisuolat ja lämpökäsittelyt

Tätä ohjetta noudatimme mahdollisimman tarkasti

IHANAA JOULUNAJAN VIRITYSAPUA

Sain tänään ystävältä oikean joulunodottajan toivelahjan: ruotsalaisen joululehden Geisha-laatikollisen kera! Töistä tullessani koti oli poikkeuksellisesti tyhjä. Minulle se on harvinaista luksusta. Keitin kahvit, avasin suklaapakkauksen ja aloitin lehden lukemisen. Työviikon stressi hävisi hetkessä. Ei ehkä kaikkein terveellisin vaihtoehto, mutta toki perjantaipulloa parempi.

Aamulla lähdemme miehen kanssa ajamaan mökille. Jätämme pojat ensimmäistä kertaa yli yön kahdestaan. Ainakin kuopus odottaa kokemusta innoissaan. Suunnitelmissa on saunomista, pitsan tilaamista ja elokuvailta. Jos kaikki menee hyvin, on pojilla (ja meillä) joskus mahdollisuus uusintaan. Me aikuiset pääsemme huomenissa nauttimaan terveyshoitolan hemmottelupaketista ja teatteri-illasta. Seuraksi saamme siskoni ja lankoni. Jos pimeä marraskuu näin etenee, ei kaamos ehdi pahasti ahdistaa. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

JOULUIHMINEN

Poltan tuikkuja Gunnel Nymanin pienissä lasimaljoissa, joiden pisarat tuikkujen valo saa hohtamaan kultaisina.

Olen Jouluihminen. Jouluihminen aloittaa joulutunnelmoinnin mahdollisimman aikaisin. Hän polttaa kiloittain kynttilöitä sisällä ja ulkona. Edellisvuotiset jouluvalot tuntuvat hänestä aina turhan vaatimattomilta tämän vuoden uutuuksiin verrattuna. Uusien ostamiseksi on keksittävä jokin tekosyy, kuten vaihtolamppujen saannin vaikeutuminen tai vanhojen valojen kohtuuton energiakulutus. Glögikestejä vietetään ahkerasti marraskuun alusta lähtien ja samalla selataan kaikki joululehtiuutuudet. Vanhemmat jouluaiheiset teemanumerot ja joulukirjallisuus kaivetaan myös esiin. Koristeita lisätään asteittain joka vuosi jotakin uutta hankkien. Elokuvateattereihin tuleva sentimentaalinen jouluelokuvauutuus käydään tietysti katsomassa.

Kaiken tämän minäkin teen. Näin pääsen oikeaan tunnelmaan. Jouluaiheisten lastenkirjojen ääneenlukemisesta olen valitettavasti joutunut luopumaan. Itsekseni aion ainakin katsoa kuvat (suosikkina Ilon Wiklundin Melukylän joulu!). Leipomisen suhteen olen käynyt aina vain laiskemmaksi. Onneksi suosikkejani torttuja on niin helppo tehdä. Lanttulaatikon teen valmiista soseesta, eikä kanelin ja muskotin ryydittämä tuoksu poikkea lainkaan äidin versiosta.

Sisälläni elävä Jouluihminen kukoistaa jouluaattoon asti. Aikaa ja vaivaa säästämättä käyn ostoksilla, koristelen, valmistan joulutervehdyksiä ystäville sekä suunnittelen tarjoiluja ja kattauksia. Etsin varmasti juuri sellaiset joulukukat, jotka minulla tänä vuonna on mielessäni. Juhlinnan saavutettua huippunsa Jouluihmiseni lakastuu nopeasti. Kun kaikkialle levitetyt jouluvalot ja koristeet pitäisi korjata kaappien kätköihin, ei asia kiinnosta minua enää tippaakaan. Led-lamppujen solmuun menneiden johtojen kanssa kamppaileva mieheni ei tässä vaiheessa yleensä suo minulle kiitosta vaivalla valmistellusta joulusta. Se on kuitenkin hinta, jonka hän joutuu maksamaan siitä, että saa olla naimisissa aidon Jouluihmisen kanssa.

Ankarasta flunssasta huolimatta piipahdin eilen ulkosalla sen verran, että sisäänkäynnin koristeeksi saatiin edes yhdet jouluvalot.

Wanhan Porvoon fapriikin jouluglögi on tämänvuotinen suosikkimme. Maku pyöristyy tilkalla mantelilikööriä.

ISÄNPÄIVÄ ON MUUTTANUT LUONNETTAAN

Kun mieheni kanssa olimme pienten poikien isä ja äiti, oli isänpäiväaamu kovin erilainen kuin nyt. Oli vielä melkein aamuyö (tai ainakin siltä tuntui), kun heräsin pienten käsien leipomiseen kyljessäni ja kosteaan kuiskaukseen. "Äiti herää! Isää täytyy onnitella." Könysin pystyyn ja kahvinkeitossa tuntui olevan melkein liiaksikin auttavia käsiä. Tarkoin varjellut lahjapaketit kaivettiin piiloistaan ja jännittyneiden onnittelijoiden ilo oli ainakin yhtä iso kuin päivänsankarilla itsellään.

Tänään olin laittanut herätyskellon soimaan ja keittiössä oli humisevan hiljaista työntäessäni valmispaistopatongit uuniin ja ladatessani kahvinkeitintä. Vasta kun aamupala oli tarjottimella valmiina, kävin herättämässä teinit. Heidän kunniakseen on sanottava, että ylösnousu sentään tapahtui tavanomaista ripeämmin. Onnittelulaulumme ei ehkä kuulostanut kovin kauniilta, mutta onnittelulaulu se oli sekin. Ja isä muisti esittää asianmukaisen yllättänyttä. Kun olimme hetken seurustelleet sängyllämme, kuului kuopuksen kysymys: "Joko mä voin mennä?"

UUSI JA VANHA ETEINEN

Kerroin jo aikaisemmassa kirjoituksessani lähes pakkomielteeksi muuttuneesta tarpeestani vaihtaa eteisen, keittiön ja tuulikaapin lattiamateriaali. Halusin muuttaa oranssinkukertavan, hiukan kirjavan laattalattian rauhallisempaan ja muun sisustuksen kanssa paremmin yhteensopivaan lattiamateriaaliin. En kuitenkaan ollut valmis pölyiseen ja työlääseen laattojen vaihtoon. Päätin käyttää oikotietä ja niin laattalattia päällystettiin harmaalla kivijäljitelmälaminaatilla. Samassa yhteydessä tuulikaapista purettiin alkuperäinen koko seinän mittainen 60 cm syvä kaapisto, joka vaihdettiin 36 cm syviin peiliovisiin kaappeihin. Näin tuulikaapista hävisi putkamainen tunnelma ja saatiin lisää tarpeellista tilaa kääntyilemiseen ja ohitustilanteisiin (uskokaa pois: meillä syntyy ruuhkaa jopa tuulikaappiin!).

Laminaatti on Pergon sävyä nimeltä Grafiitti. Se sointuu hyvin olohuoneen takan edustan vuolukivilaatoitukseen sekä keittiön vaniljanvalkoisiin kaappeihin ja punagraniittitasoihin. Tätä ei todellakaan voinut sanoa aiemmasta lattian väristä. Peiliovikaapit ovat Ikean Pax-sarjaa. Muutokseen nähden kustannukset pysyivat erittäin kohtuullisina. Kotiin on nyt paljon mukavampi tulla.

Ohessa muutama kuva uudesta ja vanhasta eteisestämme. Olen pahoillani "ennen" kuvien laadusta. Kuvia ei enää löytynyt koneelta, joten jouduin tyytymään skannaukseen.

Tämä kuva on otettu kodinhoitohuoneen ovelta. Siinä näkyy myös hieman keittiön uutta lattiaa. Keittiön pyökin väriset sokkelit korvattiin remontin yhteydessä valkoisilla. Pyökin sävy riiteli mielestäni pahasti viereisessä ruokailutilassa alkavan tammiparkettilattian kanssa.

Uusi lattia on luonnossa hieman vaaleampi ja harmaampi kuin tässä kuvassa.

Tässä eteinen päivastaisesta suunnasta. Eteistilasta avautuu yhteensä viisi ovea sekä yksi oviaukko. Aiempaa hillitympi lattia rauhoittaa mielestäni rikkonaista tilaa.

Tuulikaappi on nyt huomattavasti aiempaa avarampi. Kauppakassien kanssa pääsee nyt sisälle matolla tavallisesti lojuvasta nuorten miesten kenkäkasasta huolimatta.

Tältä eteinen näytti ennen.

Tuulikaappi ei vanhassa asussaan tuntunut toivottavan sisääntulijoita tervetulleeksi...