tiistai 5. heinäkuuta 2011

MEILLÄKIN ON PUUTARHATONTTU



Meidänkin pihallamme asuu puutarhatonttu. Se on vain muutaman sentin pituinen ja asettunut ikivanhan omenapuun koloseen. Sain sen lahjaksi pikkutyttönä noin 45 vuotta sitten. En usko, että kenenkään tarvitsee sen vuoksi liittyä "Vihaan puutarhatonttuja" -ryhmään.

Lupasin blogissani käsitellä myös puutarha-asioista, vaikka en mikään viherpeukalo olekaan. Kukkapenkeissäni rehottavat rikkaruohot siinä missä perennatkin. Siirtelen kasveja paikasta toiseen aivan liian usein. Nähdessäni jonkin ihastuttavan uuden kasvituttavuuden liikkeessä tai ystävän kukkapenkissä, haluan välittömästi sitä myös itselleni, vaikka tilaa tai soveliasta kasvupaikkaa ei olisikaan.Värimaailmaa olen sentään pyrkinyt rajaamaan erilaisiin vaaleanpunaisen sävyihin, valkoiseen ja siniseen. Nappasin näytteeksi muutaman kuvan kesäkotimme tämänhetkisistä kukkijoista.
Näiden hehkuvan väristen liljojen siemeniä kälyni sai Israelin serkultaan. Tänä vuonna liljakukkoja on ollut vaivaksi asti.

Jalopähkämöitä on sade hakannut.

Kuvassa viimeiset pionit, harjaneilikoita, kesäpikkusydämiä ja taaimmaisena kurjenpolvia.

Iso neilikkaruusumme melkein menehtyi viime talvena. Vain yksi oksanhaara selviytyi.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti