keskiviikko 30. marraskuuta 2011

TYÖHUONE TOIMIVAMMAKSI

Tässä uusi työpöytämme. Muuramen lipastot ovat 70-luvulta ja 80-luvun alusta. Ajattomien kalusteiden hankkimista ei koskaan kadu. Maalaus seinällä on esikoisen 3-vuotiaana maalaama "Myrsky".

Jatkan pikkuhiljaa kotimme huoneiden järjestämistä uuteen uskoon jo lähes vuoden takaisen muuton jäljiltä. Kestää aikansa, ennen kuin eri tiloihin sijoittuvat tärkeimmät toiminnot kirkastuvat. Tarkoitan, että mikä on minkäkin huoneen olennaisin käyttötarkoitus ja miten toimivuus saadaan maksimoitua (kauneusarvoja unohtamatta).

Perheessämme on ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen erillinen työhuone. Innostuksissamme ajattelimme saaneemme samalla vierashuoneen. Tila on kuitenkin niin pieni, että vanha totuus kaiken saamisen mahdottomuudesta oli jälleen hyväksyttävä. Totesimme, että vierassänkyä tarvitsee niin harvoin, että sitä aivan hyvin voi säilyttää entiseen tapaan olouoneen sohvan alla (Muuramen vierasvara). Tarvittaessa se on kannettavissa työhuoneeseen.

Luovuimme siis sängystä. Tilalle halusimme lisää työskentelytilaa. Kerroin jo aiemmin lasitasosta, jonka hinnan kilpailuttaminen todella kannatti. Uusi lasitaso on nyt koko seinän mittainen ja tarjoaa työskentelytilan kahdelle. Vanhasta Ikean tietokonepöydästä irrotettiin pyörät ja liukutaso. Siitä saatiin työpöytä lukiolaiselle, joka viime ajat teki kaikki läksynsä sängyn laidalla. Pöytä muuten näkyy esikoisen huoneen uudistunutta ilmettä esittelevässä kirjoituksessa. Muuten työhuone kalustettiin kokonaan vanhoilla kalusteilla. Jopa 80-luvulla ensimmäiseen yhteiseen kotiin hankkimamme pakistanilainen villamatto löysi jälleen paikkansa.

Huone on vielä viimeistelyä vailla. Suunnitelmissa on ripustaa seinille lisää tauluja ja ompeluttaa ikkunaan valelaskosverho. Jo nyt viihdymme huoneessa paljon aiempaa paremmin. Tietokoneella käyntipaikasta on tullut uusi oleskelutila.

Tässä työhuone ennen muutosta.

Matto neljännesvuosisadan takaa on kulunut, mutta yhä kaunis. Nojatuolin ovat miehen vanhemmat hankkineet aikoinaan ensimmäiseen kotiinsa 1950-luvulla. Mekin olemme verhoiluttaneet sen jo kolme kertaa. Seinä tuolin takana kaipaa joko uutta väriä tai ainakin taulua ryhtiä antamaan.

Ainoat uudet hankinnat ovat työpöydän lasitaso ja kromatut työvalaisimet.

Ikävä kyllä ole iki-ihastunut tähän Josef Frankin Vegetable tree -kankaaseen. Siitä tulisi herkullinen laskosverho muuten melko yksikertaiseen huoneeseen. Harmina on vain kallis hinta. Kuva Svenskt Tenn

3 kommenttia:

  1. Osta pala kangasta ja tee siitä se taulu seinälle.

    Hyvännäköistä jälkeä; kyllä aika pienilläkin muutoksilla saa paljon aikaan!

    VastaaPoista
  2. Pirkko: hyvä idea. Sillä tavalla hintakin pysyy kohtuullisena:)

    Riitta Sinikka: Kiitos kommentista ja hyvää joulun odotusta sinullekin!

    VastaaPoista