lauantai 27. elokuuta 2011

KEMIÖ

Kävimme tänään vierailulla Kemiön saarella ihanassa merenrantatalossa asuvien ystäviemme luona. Tuntuu, että yhä useammin kyläilemme miehen kanssa kahdestaan. Joka tapauksessa oli ylellistä nauttia kauniissa ympäristössä siitä ylitsepursuavasta vieraanvaraisuudesta, jota ystävämme osoittivat. Kotiin tulimme vielä kassi täynnä uuden sadon tuotteita. Laitan tänne muutaman kuvan tuolta leudon ilmanalan saarelta.

Tässä ystäviemme kaunis talo. Sininen meri siintää (ja tuoksuu) taustalla.

Lapinkoira Mahti istuu uskollisena vahtipaikallaan, vaikka eletyt 15 vuotta ovat jo heikentäneet kuuloa.

Suuren poppelin varjossa odottava pöytäryhmä tarjosi täydelliset puitteet makunautinnoille.

Oli rauhoittavaa viettää hetki aivan yksin meren rannassa. Taivaalla lentelevää harmaahaikaraa en valitettavasti onnistunut kuvaamaan.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

KUINKA VIISIKYMPPINEN HURAHTAA TV:N KATSELUUN


Se alkoi kevättalvella. Vanhempi poikani oli kuumeen vuoksi poissa koulusta ja katseli kotiin tultuani aikansa kuluksi Dr Philiä. Istahdin seuraksi puolihuolimattomasti ja pahaa aavistamatta. En ollut koskaan aikaisemmin katsonut kyseistä ohjelmaa, eikä minulla ollut siitä minäänlaista ennakkokäsitystä. Mikä lie amerikkalainen show. Rakastuin Dr Philiin, hänen naulankantaan osuviin kommentteihinsa ja sarkastiseen huumoriinsa välittömästi. Aloin katsoa ohjelmaa aina kun mahdollista.

Pian huomasin tutkivani TV-ohjelmia sillä silmällä saadakseni lisää mielenkiintoista katsottavaa. Ja löytyihän sitä: Klinikka Tiina Jylhä, Dieetit vaihtoon, Jamie Oliver Amerikassa laitamassa kouluruokailua kuntoon... Katsoin jopa muutaman jakson sekä Suomen että Ruotsin miljonääriäitejä ja pari kertaa myös Neljät häät. Se oli ihanaa. Lapsista sain hyvää seuraa. Mies pakeni äreänä työhuoneeseen. Saatoin vain ihmetellä, miten olin pärjännyt yhden, kahden ohjelman viikkotahdilla vuosikausia. Olimme joskus pitkään jopa kokonaan ilman televisiota. Vasta kun esikoinen alkoi joka arkipäivä hankkiutua naapureihin nähdäkseen edes Pikku kakkosen, myönnyimme TV:n ostoon.

Kesä toi TV-riippuvuuteeni pakollisen tauon, koska mökille emme ole hankkineet televisiota. Nyt iltojen pimetessä aloin taas kiinnostua ohjelmatarjonnasta. Mitähän realityä tänä syksynä tarjotaan? Totta kai olen pohjimmiltani kiinnostunut laadukkaista dokumenteista ja ajankohtaisohjelmista sekä ei-anglosaksisissa maissa tehdyistä elokuvista, mutta...

Siispä Hesarin TV-Nyt esille ja valitsemaan. Ruokaohjelmista en erityisemmin välitä, enkä halua myöskään nähdä kenenkään kotivideoita. Minua ei naurata, kun joku kaatuu pahasti. Mutta ei hätää - valinnanvaraa on silti. Sisustaminenhan minua kiinnostaa. Miten olisi Muutto vai remontti? vai olisiko Hurja sisutushaave vielä jännittävämpi? Entä Kodinlavastajat? Onko se joku stailausohjelma? Sillä siisti -niminen ohjelma vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta. Esittelytekstin perusteella siinä raivataan poikkeuksellisen sotkuisia koteja. Olisi nautinnollista katsoa sitä kauhistellen kotisohvalta. Luultavasti ohjelmaan on etsitty ja löydetty sen luokan siivoamattomuutta, että tällaisen tavallisen huushollin kaaos jää kirkkaasti kakkoseksi.

Syksyn tarjonnasta kiinnostukseni herättivät myös Martha Stewart Show (eikös Martha joutunut taannoin vankilaan?), Ilme nuoremmaksi (laiha lohtu Tiina Jylhän tilalle) sekä Tosielämän täydelliset naiset (tämä on pakko nähdä!). Ainakin pari jaksoa voisi katsoa myös uutta Kiinteistökuningatar Kaisa -sarja.

Siitähän se lähtee, syksy. Nyt Kaisan kiinteistöbisnestä katsomaan!

maanantai 22. elokuuta 2011

SYYSKESÄN KUVIA

Sää on tällä hetkellä harmaa ja sateinen. Eilen mökillä saimme vielä nautiskella loppukesän huikaisevan kauniista valosta. Valokuvia tuli napsittua toista sataa. Laitan teillekin muutaman katsottavaksi.

Omenasato on tänä kesänä onneksi vain kohtuullinen. Vaikka meillä on mökillä vain kolme vanhaa omenapuuta, on viikossa tai parissa kertyneiden omenapudokkaiden määrä uuvuttava. Yllättäen niiden poimiminen ei kuulu teinien lempipuuhiin.

Omenoita voisi melkein poimia ikkunasta

Pöllönpönttö asennettiin juhannuksena. Asukkaita odotetaan saapuviksi kevättalvesta.

Näistä saadaan hilloa.

Ensimmäinen omenapiirakka on valmisteilla. Löytyihän sille laatikolle käyttöä:)

lauantai 20. elokuuta 2011

KIRPPUTORILÖYTÖJÄ JA KESÄRUOKAA

Töihin paluussa on yksi lyömätön etu: se saa viikonloput tuntumaan joltakin erityiseltä. Kesällä jouduin välillä jopa hetken miettimään, mikä viikonpäivä milloinkin oli menossa. Tulimme eilen illalla mökille. Omenat on poimittava ja liköörit kaipasivat lisää sokeria.

Tein lounaaksi oikeaa syyskesän ruokaa. Saimme mieheni tädiltä postipakettina (!) suuren kesäkurpitsan, jonka päätin hyödyntää pataruuassa. Kuullotin kaksi suurta sipulia öljyssä, lisäsin noin puoli kiloa paistijauhelihaa ruskistumaan ja pilkoin sillä aikaa koko kesäkurpitsan pieniksi paloiksi. Lisäsin kurpitsanpalat ja pari lihaliemikuutiota pataan ja annoin hautua jonkin aikaa. Sitten mukaan sekoitettiin pari purkkia tomaattipyreetä ja reilu loraus siirappia. Perunat unohtuivat kauppaan, joten keitin lisäkkeeksi riisiä. Kokeilkaapa.

Kävin pitkästä aikaa myös paikallisella suurella kirpputorilla - enkä turhaan. Laitan tähän muutaman kuvan ostoksistani.

Tässä ruotsalaisen Lolo Holmqvistin grafiikkaa 16 eurolla. Ajattelin laittaa työhön uudet isommat paspikset ja mattahopeat kehykset. Uskon, että siitä tulee todella kaunis.

Ihastuttava vanha luumulaatikko "Bon Ton Selected Californian Prunes", 15 euroa. Että mitäkö tällä teen? Älkää kysykö -  onneksi mieskään kysynyt. Kyllä minä jotakin keksin.

Marimekon meikkipussi jumppalaukussa aina mukana kulkeville kosmetiikkatuotteille, 8 euroa.

Vino pino uusia tai melkein uusia sisustuslehtiä. Hinnat 50 senttiä - 4 euroa.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

HYVIN KOSTUTETUT MOKKAPALAT

Siivosin äsken keittiön. Meillä oli nimittäin tänään leivottu. Kuudesluokkalainen oli kavereiden kanssa tehnyt pellillisen mokkapaloja. Meille kotiintulijoillekin oli jätetty maistiaisia. Hyviä olivat, vaikka reseptiä lukiessa oli sattunutkin pieni mittavirhe. Kuorrutuksen kuusi ruokalusikallista kahvia oli vahingossa lipsahtanut kuudeksi desilitraksi. Pojat olivat kuitenkin urheasti imeyttäneet kuorruteseoksen kakkupohjaan ja tehneet vielä toisen annoksen kuorrutetta pintaan levitettäväksi. Mehukkaampia mokkiksia saa hakea!

Edelliselläkin kerralla nuorelle leipurille sattui pieni erhe. Silloin samainen kuusi ruokalusikallista kahvijuomaa korvautui kuudella lusikallisella kahvijauhetta - ja vielä kukkuramitoin. Hyvin maistuivat herkut meille silläkin kertaa. Nukkumaan tosin menimme poikkeuksellisen myöhään. Odotan jo mielenkiinnolla seuraavaa kertaa.

Arki on muutenkin lähtenyt rullaamaan mukavasti. Kolme työpäivää on takana ja uudet, ihanat opiskelijat aloittaneet opintonsa. Aamuisin, kun kaikki tekevät kiireellä (eikä aina edes niin sopuisasti) lähtöä töihin ja kouluun, tulee tunne elämän asettumisesta oikeille urilleen.

Olen miettinyt myös harrastusasioita. Löysin kiinnostavan sisustuskoulutuksen, mutta kalliin hinnan lisäksi ongelmaksi muodostui se, että lähiopetus sijoittuu perjantai- ja lauantaipäiville. En mitenkään pääse opiskelemaan perjantaisin - en ainakaan, elleivät opinnot liity jotenkin työhöni. En ole tähän mennessä keksinyt uskottavaa aasinsiltaa erityisopettajan työn ja sisustussuunnittelun välille. (Vinkkejä vastaanotetaan!) Onneksi aikuisopistosta löytyy edullisia ja laadukkailta vaikuttavia viikonloppukursseja samasta aiheesta.

Varasto muuten valmistuu vauhdilla. Laitan oheen kuvan jo osittain maalatusta rakennuksesta.


Vain muruset jäljellä. Mutta kuka tiskaa?

Varasto tänään. Värit ovat samat kuin talossa. Lehtikasat johtuvat myöhäisestä pensasaidan leikkuusta.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

KOTISUNNUNTAI

Tänään on ensimmäinen sunnuntai, jonka vietämme kotona sitten kesäkuun alun. Oikeastaan on mukavaa olla pitkästä aikaa viikonloppuna kotona. Eilen olimme ystävien pojan rippijuhlissa. Tämä päivä on mennyt kotihommissa. Varaston rakentaminen on lähtenyt hyvin käyntiin (ohessa kuva). Lisäksi pihallamme maalattiin taas yksi polkupyörä. Kesken ruuanlaiton pääsimme piipahtamaan naapurissa, jonne on syntynyt ihania sekarotuisia koiranpentuja. Vähältä piti, ettemme varanneet yhtä esikoisen allergiasta huolimatta.

Erityisen tyytyväinen olen vaatekaappien siivoushankkeen. Pelkästään minun kaapeistani kertyi kaksi isoa muovikassillista kirpputorikeräykseen vietäväksi. Noloa asiassa on se, että aika monet noista vaatteista riippuivat kaapissa hintalapun kanssa. Huonoja heräteostoksia siis. Kiusallisimpia ovat jo valmiiksi pari numeroa liian pieninä ostetut vaatteet. Sorrun tuon tuosta ihanuuksiin, jotka vaativat "vain muutaman kilon pikku pudotuksen" mahtuakseen päälle. Turha sanoa, että sellaista päivää ei tule koskaan. Paras pistää poistoihin, kun muoti ei ole vielä niin paljon muuttunut, etteikö joku sopivan kokoinen voisi vielä niitä käyttää.

Lähdemme vielä käymään ystävien luona kahvilla. UFF:n keräyslaatikko on sopivasti kävelyreittimme varrella - en ainakaan ennätä katua poistojani. Huomenna on sitten loman jälkeinen ensimmäinen työpäivä. Täytynee laittaa herätyskello reilusti ajoissa soimaan. Tottumattoman aamutoimet menevät helposti tupuloinniksi. Mukavaa viikkoa kaikille!

Varasto on jo näin pitkällä

Vanha pyörä sai tällä kertaa valkoisen maalin pintaansa. Työ sujuu hyvin, kun on kaveri kannustamassa.


Mukavaa saada kaappiin näin paljon lisätilaa


torstai 11. elokuuta 2011

PIHAKUULUMISIA

Mökkikesän jälkeen kaupunkipihaa voi lähinnä kuvata sanalla masentava. Kasvit ovat kuolleet, henkitoreissaan tai ainakin lakanneet kukkimasta. Kiveys on roskainen. Ja naapureiden pihat tietysti kukoistavat loppukesän loistossaan. En ihmettele, että jalokärhömmekin oli tehnyt kukkansa naapurin puolelle aitaa.

Yritän luonnollisesti siistiä paikkoja ja tehdä erilaisia elvyttäviä toimenpiteitä (esimerkiksi antaa vettä:)). Kävin myös ostamassa Tarjoustalosta neljä krysanteemia (2 kpl 5 eurolla). Ne tuovat vähän väriä kuistille. Koska muutimme juuri ennen joulua, on tämä ensimmäinen syksy nykyisessä kodissamme. Odotamme siksi jännittyneenä ensimmäisten päärynöitten kypsymistä. Ainakin ne ovat hauskan näköisiä.

Voi olla, että kaikki viime päivien panostus on turhaa, sillä ensi viikolla meillä alkaa pihavaraston rakentaminen. Vaikka varasto on enemmän kuin tervetullut, on rakennusaika aina hiukan rasittavaa. Esittelen uuden varastomme sitten täällä.

Kärhökin on kääntänyt meille selkänsä

Krysanteemit ovat ränstyneen syyspihan pelastus

Päärynälapset ovat suloisia

Tähän pitäisi ensi viikolla tulla varasto

maanantai 8. elokuuta 2011

LOMAA LOPETELLESSA

Olemme muuttaneet maalta kaupunkiin. Pojat ovat innoissaan. Puhelimet ja ovikello soivat jatkuvasti. Minulla ei ole aavistustakaan, ketkä perheestä kulloinkin ovat kotona tai kuinka paljon meillä on vieraita. Eikä tarvitsekaan. Onhan kännykät keksitty.

Mies aloittelee jo töitään. Minä olen vielä tämän viikon lomalla. Olen laatinut huikaisevan listan hoidettavista asioista loppulomaa varten. Pitkän loman jälkeen kuvittelee, että kaikki työn ulkopuoliset asiat käyvät ainakin äärettömän vaikeiksi, elleivät suorastaan mahdottomiksi siinä vaiheessa kun on palattava töihin. Tosiasiassa en lomalaisena ole ainakaan aikaansaavempi kuin työssäkäyvänä. Jotenkin pitkä vapaa tekee minut tehottomaksi. Usein olen vasta aloittamassa päiväurakaksi suunnittelemaani hommaa, kun näen kellosta, että oikea työpäivä alkaisikin olla jo takana päin. Mutta ehkä juuri siinä onkin loman syvin olemus. Viipyilevä elämäntapa antaa aikaa ajatella (tai ainakin haluan uskoa niin). Tosiasiassa huono omatunto koputtelee ainakin hiukkasen aina kun tulee nukuttua turhan pitkään tai suunnitelluista töistä valmistuu iltaan mennessä vain 25 %. Ja niin käy aika usein.

Oikeasti haluaisin siis olla rento ja kiireetön henkilö, jolla on aina aikaa ystäville, lapsille ja sukulaisille - vieläpä romanttiseen tuokioon puolison kanssa tai terapeuttiseen "aivan omaan aikaan" yksin metsäpolulla samalla kun työpäivän päätteeksi olen käynyt kaupassa, laittanut ruokaa (myös pakastimeen!), pessyt ja silittänyt pyykkiä, kasvattanut lapsia, opiskellut, käynyt teatterissa ja taidenäyttelyssä sekä harrastanut liikuntaa.

Olenkin tuota kaikkea, mutta en yhtäaikaa. Tänään yhtä ja huomenna toista. Olen ihminen.

lauantai 6. elokuuta 2011

TERHIN LIKÖÖRITEHDAS

Lopetin marjamehujen keittämisen pari vuotta sitten, kun kukaan ei enää tuntunut olevan halukas niitä juomaan. Vain limut kelpaavat, hyvässä lykyssä myös kaupan vihreä Mehukatti. Herukat kuitenkin tuottavat uskollisesti hyvää satoa. Piirakkamarjojakaan ei tarvita rajattomasti. Osan marjoista lahjoitan pois ja osa käytetään liköörin valmistukseen. Likööriresepti on riittävän yksinkertainen tällaiselle kärsimättömällekin sielulle:
  •  2 litraa marjoja
  • 1 litra kirkasta viinaa
  • 500g (tai enemmän) sokeria
Laita marjat ja viina lasipurkkiin ja anna seistä valoisassa paikassa 3-4 viikkoa. Hölskytä välillä. Lisää puolet sokerista, anna seistä vielä noin viikko edelleen hölskytellen. Siivilöi marjat pois ja lisää loppu sokeri. Sokerin liuettua pullota likööri ja yritä pitää se kaapissa edes muutama kuukausi. Parhaimpaan tulokseen pääset, jos unohdat koko juoman pariksi vuodeksi.

Voit maustaa likööriä lisäämällä purkkiin vaikka vaniljatangon, minttua tai neilikoita. Käytämme viinana yleensä vodkaa tai Koskenkorvaa, mutta joskus likööriin on lisätty vaikkapa bacardi-pullon pohja tai tujaus konjakkia. Itse tehty likööri on mukava joulutervehdys naapureille tai kahvipöydän herkku. Hienoaromisen tervetuliaisjuoman saat tilkasta likööriä yhdistettynä kivennäisveteen tai kuohuviiniin.

Vasemmalla valmistumassa punaherukkalikööriä. Oikealla testiannos raparperia ja kuivattua minttua. Odotamme jännityksellä!

perjantai 5. elokuuta 2011

LIIAN HIDAS PERHE

Taidamme olla pahasti kesäterässä. Meidän oli tarkoitus tehdä tänään yhden päivän visiitti kulttuuripääkaupunki Turkuun. Ohjelmakin (lue: jonkinlainen kompromissi) oli tehty. Aluksi pojat menevät elokuviin, isä melomaan ja äiti Aboa Vetus & Nova -museoon. Sen jälkeen syömään ja sitten kaikki yhdessä käsityöläismuseoon. Minä heräsin kahdeksalta ja muut tipoittain myöhemmin. Teimme kuitenkin aivan vakavissamme lähtöä, kunnes huomasimme, että kello on 11 ja kuopus kulkee edelleen kylpytakissa. Ajomatka Turkuun kestää noin 1 1/2 tuntia, joten niin myöhään ei enää kannattanut lähteä. Koko Turun retkestä siis luovuttiin. Käykö kenellekään muulle koskaan näin?

Teimme kuitenkin nopeasti uuden suunnitelman, joka tällä kertaa oli vähemmän kunnianhimoinen. Nuorimmainen on koko kesän ruikuttanut käyntiä paikallisessa pienessä, mutta laadukkaassa lounaskuppilassa. Lupasimme aterian siellä - kunhan ensin vierailemme naapurikunnassa sijaitsevassa Emil Cedercreutzin taidemuseossa. Pojat suostuivat pitkin hampain. Uskon kuitenkin, että tällaisista "pakkoreissuista" jää nuoriin jokin jälki tai muisto, joka myöhemmin toivon mukaan kantaa hedelmää. Usein tuntuu, että vastustus on enemmän periaatteellista kuin todellista vastenmielisyyttä. Tänäänkin pojat katsoivat koko näyttelyn, vaikka jupinaa kuului tauotta. Päätimme päivän paikkakunnan viehättävimmässä, vanhaan kivimuuntamoon tehdyssä kahvilassa. Samalla tuli keskusteltua enemmän kuin pitkään aikaan.

Näkymä Kokemäenjoelle Emil Cedercreutzin museon pihasta

Portinvartijan talo

torstai 4. elokuuta 2011

JUHLAKUVIA

Tässä viimein muutamia kuvia viime lauantaisista juhlista. Toivottavasti puolikkaat ihmiset eivät vie koko katselunautintoa, mutta en halua laittaa kenenkään kuvaa blogiini ilman asianomaisen nimenomaista suostumusta.



Tässä yksi kahdesta päivänsankarista

Maljapojat
Toinen maljapojista oli myös juontaja

Tällaiset kimput oli kaikissa pöydissä

Noutopöydän kukka-asetelmassa oli luonnonkukkien lisäksi mm. leimukukkia ja ruusuja omasta puutarhasta. Kynttilänjalat Ikeasta.

tiistai 2. elokuuta 2011

VOI VOI PIENTÄ JUHLIJAA...

Tervehdys pitkästä aikaa! Tupla-viisikymppiset tuli juhlittua lauantaina ja edeltävä viikko oli melkoista matalalentoa kekkereitä valmistellessa. Juhlat onnistuivat yli odotusten. Ainakin meillä itsellä oli todella hauskaa ja toivon mukaan vieraillakin. Heitähän onnistuneista pirskeistä on kiittäminen. Vieraat tuovat juhlan tullessaan.

Vaikka pieni stressi oli vähällä nostaa päätään, olivat juhlavalmistelut mukavia. Servettejäkin ehdin ostaa kahdet, kun ensimmäiset hankittuani näin yllättäen vielä kauniimmat ja juhlatilaan sopivammat. Vuokraamassamme tilassa oli käsin veistetyt hirsiseinät ja luonnonkukat tuntuivat olevan ainoa sovelias pöytäkoriste. Kuuma kesä on vain mennyt pikakelauksella, eikä kukkien löytäminen ollutkaan aivan niin yksinkertaista, kuin olin kuvitellut. Olen todella kiitollinen miehelleni, joka kierteli kanssani autolla lähipitäjien hiekkateitä ja etsi oikean sävyisiä kukkia auton perässä nököttävään vesiämpäriin. Hän ei nimittäin juurikaan perusta koristeluinnostuksestani, vaikka voikin ilahtua lopputuloksesta. Saimme loppujen lopuksi tehtyä poikani tyttöystävän kanssa aivan ihanat kimput pihlajasta, seljasta, rantakukista ja kotipihan vaaleanpunaisita malvoista. Muihin juhlavalmisteluihin saimme apua taitavilta ystäviltä.

Illan kruunasivat tasokas pitopalvelu (Sari Vesala Pitkäjärven vapaa-ajan keskuksesta) sekä erinomainen DJ ohjelmatoimisto Äänirasiasta Porista. Suosittelen molempia! Ohjelmatoimisto tekee kuulemma keikkoja myös pääkaupunkiseudulla. Laitan muutaman kuvan juhlista myöhemmin. Kuvat menivät vahingossa miehen koneen mukana kaupunkiin.

Tänään on olo ollut vähän uuvahtanut. Ehkä kyseessä on jälkijättöinen juhlaväsymys. Kävin lainaamassa kirjastosta dekkarin ja pinon viime vuoden Sköna hem -lehtiä. Lisäksi ostin porilaisen Sarpin leipomon iki-ihanaa Ruisbucco-leipää. Se ei vaadi seurakseen kuin sipauksen floraa.