tag:blogger.com,1999:blog-49827500797855302282024-03-14T04:06:51.252+02:00Kaunis turhuusKauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.comBlogger98125tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-89981417736983233262013-08-08T20:03:00.001+03:002013-08-08T20:03:19.574+03:00KESÄLLÄ SITTEN ON AIKAA...<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Kesällä kuvittelen aina ehtiväni kaikenlaista. Kuten kirjoittaa blogia. Suunnitelmat ja haaveet ovat suorastaan ylenpalttisia. Toteutumisprosentti vain tahtoo jäädä todella alhaiseksi. Blogin kirjoittamisen kohdalla se jäi peräti nollaan. Ehkä juuri tässä on koko kesän taika: aika valuu käsistä kuin hiekka. Rytmittämättömyydestä muodostuu loma.<br />
<br />
Nyt töiden taas alettua voisi laatia pienen katsauksen menneeseen kesään.<br />
<br />
<br />
<b>Juhannus</b><br />
<b> </b><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-XyksFE2oSyQ/UgPFc2pFhGI/AAAAAAAAAgk/8yPbGdJ8oTY/s1600/DSCN1574.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://1.bp.blogspot.com/-XyksFE2oSyQ/UgPFc2pFhGI/AAAAAAAAAgk/8yPbGdJ8oTY/s640/DSCN1574.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juhannusjuhlistamme on lasten kasvaessa väki vähentynyt, mutta - jos mahdollista- pidot entisestään parantuneeet. </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-ga5R0GUyyZM/UgPIW2K6hwI/AAAAAAAAAhs/QwcDTQPaRX8/s1600/DSCN1593.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://1.bp.blogspot.com/-ga5R0GUyyZM/UgPIW2K6hwI/AAAAAAAAAhs/QwcDTQPaRX8/s640/DSCN1593.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rennommalla aikataululla tulee syötyä enemmän. Hyvä tietysti, että lakkiaissuklaat saivat kyytiä.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-ddZYSWf-8Nw/UgPH9Qyh82I/AAAAAAAAAhg/Hv676eU-xQk/s1600/DSCN1565.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://2.bp.blogspot.com/-ddZYSWf-8Nw/UgPH9Qyh82I/AAAAAAAAAhg/Hv676eU-xQk/s640/DSCN1565.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Välillä on tietysti levättävä:)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Aihetta juhlaan</b><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ut-N0xEWqvQ/UgPGI-4uN0I/AAAAAAAAAgs/qOWwMs1-IBg/s1600/DSCN1602.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://4.bp.blogspot.com/-ut-N0xEWqvQ/UgPGI-4uN0I/AAAAAAAAAgs/qOWwMs1-IBg/s640/DSCN1602.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kesäkuun lopulla pääsimme juhlistamaan esikoisen opiskelupaikkaa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<b>Kesäretki Mustion linnaan</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-PSubQFMRJdU/UgPG8_1k1BI/AAAAAAAAAhA/PLjCqXSjcZk/s1600/DSCN1623.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://1.bp.blogspot.com/-PSubQFMRJdU/UgPG8_1k1BI/AAAAAAAAAhA/PLjCqXSjcZk/s640/DSCN1623.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Upen puulinnan ylläpito on todellinen kulttuuriteko.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-5ki3Kixu-ho/UgPHEYr0FFI/AAAAAAAAAhI/f6dTqpenBAI/s1600/DSCN1625.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://1.bp.blogspot.com/-5ki3Kixu-ho/UgPHEYr0FFI/AAAAAAAAAhI/f6dTqpenBAI/s640/DSCN1625.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kustavilaistyylinen sisustus on upea. Asiantuntevalla opastuskierroksella kannattaa ehdottomasti käydä.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-_BKk10mrvHI/UgPGvJdakJI/AAAAAAAAAg4/1Cp76tWMDXY/s1600/DSCN1620.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://1.bp.blogspot.com/-_BKk10mrvHI/UgPGvJdakJI/AAAAAAAAAg4/1Cp76tWMDXY/s640/DSCN1620.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja jos rakastatte puutarhoja...</td></tr>
</tbody></table>
<span id="goog_1732894012"></span><span id="goog_1732894013"></span><br />
<span id="goog_1732894012"></span><span id="goog_1732894013"></span><br />
<span id="goog_1732894012"><b>Sastamala Gregoriana</b></span><br />
<span id="goog_1732894012"><b> </b></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-8J_KRUYbOhU/UgPJawAFzPI/AAAAAAAAAiA/stgP3qf8Ek8/s1600/DSCN1644.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://4.bp.blogspot.com/-8J_KRUYbOhU/UgPJawAFzPI/AAAAAAAAAiA/stgP3qf8Ek8/s640/DSCN1644.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-fH4VVGjB6Gg/UgPKHpSgcXI/AAAAAAAAAiQ/UopJYCKY2JU/s1600/DSCN1639.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://1.bp.blogspot.com/-fH4VVGjB6Gg/UgPKHpSgcXI/AAAAAAAAAiQ/UopJYCKY2JU/s640/DSCN1639.JPG" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Konsertti Karkun Pyhan Marian maalattiaisessa kirkossa päätti lyhyen mökkilomamme.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span id="goog_1732894012"></span><span id="goog_1732894013"></span><br />
<span id="goog_1732894012"></span><span id="goog_1732894013"></span><b>Lähtö</b><br />
<span id="goog_1732894012"></span><span id="goog_1732894013"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-DxRyqDjYT-E/UgPLcBdbUnI/AAAAAAAAAio/5U_w-234-Io/s1600/DSCN1656.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://3.bp.blogspot.com/-DxRyqDjYT-E/UgPLcBdbUnI/AAAAAAAAAio/5U_w-234-Io/s640/DSCN1656.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">1.8. ajoin esikoisen hiukan haikein mielin Turkuun, opiskelukaupunkiin</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span id="goog_1732894012"></span><span id="goog_1732894013"></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-TDNDi1faUvA/UgPLNLIA86I/AAAAAAAAAig/Vo22qgnovqc/s1600/DSCN1658.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://1.bp.blogspot.com/-TDNDi1faUvA/UgPLNLIA86I/AAAAAAAAAig/Vo22qgnovqc/s640/DSCN1658.JPG" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtijä itse oili kyllä suu messingillä:)</td></tr>
</tbody></table>
<span id="goog_1732894012"></span><span id="goog_1732894013"></span><br />
<span id="goog_1732894012">Tässä nopeasti ohi hujahtaneen kesän "huippuhetkiä". Kesäkuinen Krakovan matkamme ansaitsee vielä oman postauksen.</span><br />
<br />
<span id="goog_1732894012">Hyvää työntäyteistä syksyn alkua kaikille lukijoille!</span><br />
<br />
<span id="goog_1732894012">Terhi </span>Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-8829712821192630032013-06-09T19:11:00.000+03:002013-06-09T19:11:16.588+03:00JUHLIA JA MUUTA MUKAVAA<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/--nCea2Oh39E/UbSnv962EZI/AAAAAAAAAgA/UUVzMwfh0gA/s1600/DSCN1463.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://4.bp.blogspot.com/--nCea2Oh39E/UbSnv962EZI/AAAAAAAAAgA/UUVzMwfh0gA/s640/DSCN1463.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hetki ennen vieraiden tuloa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Pitkästä aikaa tuntuu energiaa riittävän blogissa piipahtamiseen. Työpaikallani koulussa kevät on lukuvuoden kiireisintä aikaa. Samanaikainen ylioppilasjuhlien valmistelu omassa perheessä teki elämästä turhankin hektistä. Juhlat onnistuvat hienosti - kiitos ihanien vieraiden, taitavien apulaisten ja herrasmiesmäisesti isännöineiden sankarin ja pikkuveljen.<br />
<br />
Oma kesälomani on juuri alkamassa. Matkustamme miehen kanssa aamulennolla Krakovaan. Muutaman päivän kaupunkiloma on varmasti tehokas irtiotto työasioista. Hieman kuitenkin jännittää miltä kahdenkeskinen reissu mahtaa tuntua. Viimeksi olimme sellaisella muistaakseni vuonna 2002. Kerron sitten, kuinka pärjäsimme:)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-mdTzL7OUqq8/UbSoL04W61I/AAAAAAAAAgI/xoMv1L5EcOs/s1600/DSCN1465.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://3.bp.blogspot.com/-mdTzL7OUqq8/UbSoL04W61I/AAAAAAAAAgI/xoMv1L5EcOs/s640/DSCN1465.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suolaista ja makeaa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-n2EYIcBYkDk/UbSoR7iEo5I/AAAAAAAAAgQ/_4KE82LOZJU/s1600/DSCN1467.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://4.bp.blogspot.com/-n2EYIcBYkDk/UbSoR7iEo5I/AAAAAAAAAgQ/_4KE82LOZJU/s640/DSCN1467.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kukkakauppias sitoi ihana kimpun</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-53712750517445454322013-04-29T21:56:00.001+03:002013-04-29T21:56:33.988+03:00SAAMME SENTÄÄN SYÖDÄKSEMME<br />
<div style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;">
<br /></div>
<br />
Kerroin jo aiemmin olevani Hesari-addikti. Vaikka aluksi suhtauduinkin uuteen tabloidikokoiseen lehteen penseästi ("kuin Ilta-sanomia lukisi!"), on mieleni lämmennyt erinomaisten viikonloppunumeroiden ansiosta. Luen nämä lehdet juurta jaksain, keskustelen sisällöstä miehen kanssa ja yritänpä heittää täkyjä jälkikasvullekin. Viikonvaihteessa artikkelit ovat juuri sellaisia, kuin niiden pitääkin: ne herättävät ajattelemaan, keskustelemaan, hankkimaan lisätietoa. Työviikon alkaessa niitä puidaan vielä työpaikalla.<br />
<br />
Sunnuntain lehdessä kirjoittaa myös muutama erinomainen kolumnisti. Minna Lindgrenin uskomattoman oivaltavia tekstejä nauran usein vedet silmissä. Annamari Sipilän kirjoituksia en myöskään jätä väliin. Helsingin sanomien Tukholman kirjeenvaihtajan Anna-Liisa Kauhasen kertomukset läntisestä kuningaskunnasta saavat minut miettimään, missä oikein kulkee Ruotsin ja Suomen raja.<br />
<br />
Eilisessä lehdessä Anna-Liisa Kauhanen kuvaili ruotsalaisten luokkatietoisia ruokavalintoja. Yhdenlainen näkökulma kulahtaneeseen Olet mitä syöt -sloganiin. kauhanen kertoo, että yli 20 prosenttia ruotsalaisista häpeää joskus ostamaansa ruokaa ja että neljä kymmenestä tarkkailee, mitä kanssaihmiset kärryihinsä latovat. Uskon, että ruotsalaiset näissä kohdin vähättelevät tai sitten ilmiö Suomessa on vieläkin yleisempi.<br />
<br />
Ainakin minä itse olen syyllistynyt molempiin. Olen hävennyt ostaessani viimeisen myyntipäivän (-50%) maksalaatikkoa seuraavan asiakkaan latoessa tiskiin yrttiruukkuja, luomukaritsaa ja vastapaistettua leipää. Olen hävennyt maksaessani sisäfilettä ja pakettia kaupan laadukkainta tummapaahtoista kahvia puuhiani tarkkailevan eläkeläismummon pakatessa niukkaakin niukempia ostoksiaan. Olen hävennyt munkkipussia ja keksipakettia takin napin kiristäessä. "Yllätysvieraita", olen hätäisesti saattanut tokaista, vaikka tosiasiassa olen viettänyt koko viikonlopun yksin.<br />
<br />
Ja toisten ostoskärryjen silmäily - se vasta mielenkiintoista onkin:<br />
<br />
-Noin paljon kaljaa ja tupakkaa! Vähän kun miettisivät, niin saisivat rahatkin riittämään.<br />
<br />
-Eikä yhtään vihanneksia. Pelkkiä raffinaatteja, tuolla menolla ei terveenä pysy.<br />
<br />
-No jo on... Ei luulisi niillä palkoilla. Siinä menevät kyllä kaikki rahat ruokaan eikä arki erotu pyhästä.<br />
<br />
Mielenkiintoista on sekin, että tunnustettuani taannoin julkisesti rakkauteni Saarioisten jauhelihapitsaan, on useampikin kirjoitukseni lukenut tuttava sitä melkeimpä kiusaantuneena hämmästellyt. Melkein nolostuneena kaduin hetken koko juttua. Mutta ei sentään. Tuotteen täyttäessä 2011 vuosia Imatralainen Uutisvuoksi-lehti kirjoitti komean jutun otsikolla <i>Roiskeläppä 30 vuotta</i>. Kirjoituksessa todettiin, että einespizza on kuin 7 päivää lehti: Kaikki sitä lukevat, vaikka kukaan ei tunnusta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img height="336" src="http://www.uutisvuoksi.fi/f/f/f2/panorama_uv_10615092e.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mmmm...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-1232511291179093232013-04-21T20:52:00.000+03:002013-04-22T19:26:18.597+03:00TUNNUSTUS TUNTUU HYVÄLTÄ<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-4LkAaAIEY_k/UWifbMFbmeI/AAAAAAAAAmw/kWAB_p3TgjE/s1600/blogger-image.jpg" /></div>
<br />
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Sain Kaaoksen keskellä -blogin Lady of The Messiltä (http://kaaoksenkeskella01.blogspot.fi) tämän tunnustuksen. Saajan kuuluu välittää tunnustus eteenpäin viidelle mieluisalle bloginpitäjälle.<br />
<br />
Tunnustuksen saavat tällä kertaa blogit <b>Ruusupensaan takaa, Vuoksi ja luode, Kirjoja maailman eri kolkista</b> sekä minulle uudet, kiinnostavat tuttavuudet <b>SNP</b> ja <b>Romaniperheen elämää eteläisessä Suomessa. </b>Kopioikaa tämä tunnustus itsellenne ja antakaa se eteenpäin viidelle valitsemallenne.<br />
<br />
Kaikkien bloginpitäjien ja lukijoiden iloksi vielä viime perjantain Viivi ja Wagner (HS 19.4.2013):<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://hs11.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1305669669190?ts=164" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://hs11.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1305669669190?ts=164" /></a></div>
<br />Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-66303063907851795272013-04-17T21:04:00.000+03:002013-04-17T21:04:59.849+03:00PIIRAKKAA PARANTUMISEN KUNNIAKSI<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-TZg-IRiusO8/UW7jkcQqmMI/AAAAAAAAAfY/C_MdALiroW4/s1600/DSCN1410.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://2.bp.blogspot.com/-TZg-IRiusO8/UW7jkcQqmMI/AAAAAAAAAfY/C_MdALiroW4/s640/DSCN1410.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Olen selvästi tervehtymässä: ryhdyin tänään leipomaan. Syön toki herkkuja mielelläni vaikka sairaanakin, mutta todella kipeänä juoksutan perheenjäseniäni kaupassa toteuttamassa toiveitani. Mitä sairaampi on, sitä paremmin onnistuu oikkunsa toteuttamaan.<br />
<br />
Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, etteivät kaikki voimat menneet työpäivästä suoriutumiseen. Tämän ylimääräisen energian suuntasin siis piirakan leipomiseen. Asialle löytyi jopa rationaalinen perustelu: pakastin on saatava tyhjemmäksi loppukeväänä vietettävien potentiaalisten perhejuhlien varalta. Mihin muuhun raparperikompottia voisi käyttää kuin tortun täytteeksi? Olisihan tyhjennyksen voinut aloittaa myös niistä lukemattomista aterioilta jääneistä keittoannoksista, joita hyvin voisi napata töihin evääksi. Mutta piirakka vain on jotenkin ehdottomasti kiehtovampi vaihtoehto. Sitäpaitsi eväslounaassa on huonoja puolia: juuri eväspäivinä työpaikalla on tarjolla erityisen hyvää ruokaa tai ainakin työkaverien eväät näyttävät niin herkullisilta, että itselle tulee ihan paha mieli.<br />
<br />
Tekemäni piiras on perhekuntani perinteinen "paras mahdollinen vähimmällä mahdollisella vaivalla" -versio. Tässä resepti halukkaille:<br />
<br />
<ul>
<li>5 dl piimää tai jogurttia</li>
<li>3 dl sokeria</li>
<li>7 dl jauhoja (osa voi olla vaikkapa kaurahiutaleita)</li>
<li>1 tl ruokasoodaa</li>
<li>1 tl leivinjauhetta</li>
<li>ripaus vaniljasokeria </li>
<li>reilu loraus öljyä tai juoksevaa margariinia</li>
<li>1 muna </li>
</ul>
<br />
Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä uunipellille. Täytteeksi sopivat erityisen hyvin hillottu raparperi tai omanalohkot. Pinnalle vielä reilusti kookohiutaleita. Muitakin täytevaihtoehtoja voi kokeilla. Esimerkiksi punaherukat ja kaurahiutaleista tehty toscapinta on herkullinen yhdistelmä.<br />
<br />
Kannattaa kokeilla!Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-24902503145705755482013-04-12T20:51:00.001+03:002013-04-12T20:51:52.094+03:00OIKEASTI KIPEÄ?Olen ollut kipeänä. Sairastelu on edennyt mitä tyypillisimpään tapaan: flunssa käy kimppuun ankaralla kädellä. Luovut jumpista ja muista vapaa-ajan menoista, jotta jaksaisit töissä. Viikonloppuna yrität levätä ja kerätä voimia. Toimin juuri näin, mutta tauti tunti vain yltyvän. Toisen viikon tiistai-iltana kotiin tullessani tunsin oloni niin kehnoksi, että päätin jäädä seuraavana päivänä kotiin. Viettäessäni päivää dekkari kädessä sängyssä loikoillen koin ankaria omantunnontuskia. Olisinhan minä nyt yhdestä työpäivästä selvinnyt. Kohtahan se päivä jo olisi ohi. Jätin kollegan pulaan aivan turhaan.<br />
<br />
Olo ei seuravana aamuna ollut sen parempi, mutta könysin töihin. Pitkän seminaaripäivän kruunasi käynti Stockan Hulluilla päivillä savuporotarjouksen houkuttelemana. Hetken tuntui, etten selviydy ulos neljän ruuhkassa pullistelevasta Herkusta. Otsaa ja poskionteloita särki, henkeä ahdisti, keuhkoon pisti ja päälle päätteeksi minua huimasi. Pitäisikö lähteä suorinta tietä kotiin? Ei, porostani en luovu! Tukeuduin ostoskärryihin ja jonotin sitkeästi kassalle. Koskaan aikaisemmin en ole ollut yhtä kiitollinen ostosten pakkauspalvelusta.<br />
<br />
Kotiin päästyäni tilasin kuitenkin seuraavaksi päiväksi ajan työterveyslääkärille. Töissä tunnustelin jatkuvasti vointiani miettien samalla pitäisikö varaamani aika sittenkin perua. Flunssahan on virustauti ja paranee yleensä itsestään. Sitäpaitsi taas on viikonloppu edessä ja sen myötä mahdollisuus levätä. Työpäivän jälkeen lähdin kuitenkin vastaanotolle. Nolotti vähän. Entä jos käynti sittenkin on aivan turha? Oikeastaan vointikin tuntui jo vähän paremmalta.<br />
<br />
Ystävällinen lääkäri kutsui minut sisään ja tiedusteli käyntini syytä. Huomasin ensimmäiseksi esittäväni epäilyni koko käynnin mahdollisesta tarpeettomuudesta. Kerroin kuitenkin oireistani ja niiden kestosta. Minua tutkiessaan lääkäri jäi miettimään, onko kysymys keuhkokuumeesta vai vain keuhkoputkentulehduksesta päätyen onneksi lopulta jälkimmäiseen. Lisäksi minulta löytyi poskiontelotulehdus. Myös toinen korva oli tulehtunut. Kotimatkalla apteekissa huomasin olevani helpottunut. Tajusin olevani todella väsynyt ja huonovointinen. On ihanaa olla hetken virallisesti sairas.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-mMvbCtdarQk/UWhJDNF3ZnI/AAAAAAAAAfI/K5u2oSDsX2A/s1600/DSCN1420.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-mMvbCtdarQk/UWhJDNF3ZnI/AAAAAAAAAfI/K5u2oSDsX2A/s320/DSCN1420.JPG" width="320" /></a></div>
<br />Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-88620852715564897952013-03-28T20:46:00.000+02:002013-03-28T20:47:04.451+02:00PIINAVIIKKO<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-JXM37RezgDU/UVSOv0RlpyI/AAAAAAAAAe0/1lZB3-BAe_4/s1600/DSC_0034%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="427" src="http://3.bp.blogspot.com/-JXM37RezgDU/UVSOv0RlpyI/AAAAAAAAAe0/1lZB3-BAe_4/s640/DSC_0034%255B1%255D.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tähän päättyi minun piinani</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Olen viettänyt piinaviikkoa - ja ihan turhaan. Autooni ollaan asentamassa polttoainekäyttöinen lisälämmitin. Mieheni pyysi alan liikkeestä tarjouksen ja varasi vielä asennusajankin. Tällainen lämmitin on ihana. Tiedättehän, auton voi lämmittää milloin ja missä vain. Aiemmassa autossani oli vastaava laite ja sitä pystyi käyttämään erillisellä kaukosäätimellä. Vain napin painallus puolipukeisena uimahallin pukuhuoneessa ja hetken kuluttua ulkona odotti valmiina lämmin auto. Kaukosäädin oli saatava tälläkin kertaa.<br />
<br />
"Menneen talven lumia" oli asennusliikkeen kommentti kaukosäädintiedusteluihin. Nykyään lämmittimen hallinta tapahtuu puhelimen välityksellä. Saamassamme tarjouksessa puhuttiin jotakin uudesta sim-kortista ja suositeltiin paria tunnettua operaattoria. Tämä yksityiskohta vaivasi minua,mutta päätin olla välittämättä. Eiköhän kaikki selviäisi asennuksen yhteydessä.<br />
<br />
Asennusaika on ensi viikolla ja mietin tuota sim-korttiasiaa kotona ääneen (se vaivasi kuitenkin edelleen). Mies totesi, ettei hänkään tiedä asiasta enempää (eikä aio ottaa siitä selvää). Lämmitin tulee minulle ja siten myös asian hoitaminen. Hän on mielestään jo auttanut tarpeeksi. Tällä viikolla minulta on joka ilta kyselty joko ole soittanut asennusliikkeeseen. En ole ehtinyt, enkä muistanut. Olen ollut suorastaan poikkeuksellisen kiireinen ja huonomuistinen. Tosiasiassa en ole halunnut tuntea itseäni tyhmäksi. Tänään lupasin lopulta yrittää ehtiä soittaa - jos vain muistan.<br />
<br />
Soitin liikkeeseen ensimmäisen kerran heti aamulla. Asentaja ei ehtinyt puhelimeen. Jätänkö soittopyynnön? kysyi ystävällinen naishenkilö toisessa päässä. Huokasin helpotuksesta ja kiirehdin vastaamaan, ettei kannata. En kuitenkaaan pysty vastaamaan puhelimeen kesken työtehtävien. Lupasin itse yrittää uudelleen. Tosiasiassa työskentelin tänään (erittäin poikkeuksellisesti) koko päivän työpöytäni ääressä. Olisihan siinä nopea puhelukin hoitunut. Epäonnistuneen yhteydenoton tuoma helpotus oli vain hetkellinen. Piinaava tunne palasi pian. Pääsiäinen alkaisi, eikä asiaa ehtisi sitten enää selvittää. <br />
<br />
Lounaalta tultuani rohkaisin mieleni ja soitin uudelleen. En ehtinyt katua, sillä asentaja itse vastasi. Häpeää ja pilkkaa pelkäämättä tunnustin tietämättömyyteni. Kysyin, pitääkö uuden sim-kortin olla jotenkin erikoinen vai riittääkö ihan tavallinen. Onko minun hankittava kokonaan uusi liittymä puhelimeeni vai peräti uusi puhelin. Nykyinen apparaattini on nuorimman poikani vimeistä edellisen edellinen puhelin eli todellinen karvalakkimalli, eikä siinä ole tilaa kahdelle sim-kortille. Asentaja naurahti vain hieman ja teki senkin hyväsydämisesti. Uusi sim-kortti tulee lämmittimeen ja halutessani aloittaa/lopettaa toiminnon, minun tarvitseen vain soittaa tuolle ilmeisen älykkäälle laitteelle. Selvisi myös, että tänään on viimeinen päivä uuden kortin hankintaan, sillä lämmitin asennetaan heti pääsiäisen jälkeen ja kortti on oltava valmiina jo asennustyön yhteydessä. Eikä puhelintakaan tarvitse vaihtaa. Piinaviikkoni on päättynyt.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-ZVQSN0v4e4Q/UVSO6THredI/AAAAAAAAAe8/LkweZiP88Gs/s1600/DSC_0041%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="267" src="http://3.bp.blogspot.com/-ZVQSN0v4e4Q/UVSO6THredI/AAAAAAAAAe8/LkweZiP88Gs/s400/DSC_0041%255B1%255D.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Perintöpuhelimeen ei kahta sim-korttia mahdu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-y7MdrrZPQbE/UVSOkWSn5oI/AAAAAAAAAeo/4_GBI5NQzZc/s1600/DSC_0035%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-78222670717311514502013-03-24T18:24:00.001+02:002013-03-24T18:25:01.029+02:00SUOMALAISSMOOTHIEN LYHYT HISTORIA<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-OiTzdNQWTYM/UU8oo3sr-HI/AAAAAAAAAeY/Ql-NCMH-VvU/s1600/DSCN1412.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://1.bp.blogspot.com/-OiTzdNQWTYM/UU8oo3sr-HI/AAAAAAAAAeY/Ql-NCMH-VvU/s320/DSCN1412.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Lapsuudenkotiini hankittiin Kenwood-yleiskone 1960-luvun lopulla. Järeään koneeseen kului myös kookas tehosekoitin. Sen avulla valmistettiin pirtelöä, jota nautittiin yleensä jälkiruuaksi. Pirtelön raaka-aineita olivat piimä, oman maan pakastetut mansikat ja sokeri. Pirtelön nauttimista varten hankittiin uudet, korkeat lasitkin ja pitkät lusikat, jotka taisivat olla peräti Nanny Stillin designia. Muistan, että tämän "pirtelön" nautiskelu tuntui jotenkin tyylikkäältä, melkeimpä tuulahdukselta suuresta maailmasta.<br />
<br />
Seuraavan kerran pirtelö ilmestyi elämääni 80-luvun alussa. Innostuimme soluasunnossamme tekemään aamiaispirtelöitä mitä erilaisimmista yhdistelmistä. Jälleen pohjana oli piimä, johon sekoitettiin tuoreita hedelmiä ja ajan hengen mukaan itse yhteiskeittiön astiankuivauskaapissa kasvatettuja ituja. Joskus joukkoon lisättiin vielä kitkeriä vehnänleseitäkin. Tavoitteena oli siis ennenkaikkea terveellisyys.<br />
<br />
Tehosekoitin on sittemmin ollut pitkään miltei käyttämättömänä, kunnes jälleen innostuin pirtelön teosta - vai pitäisikö nyt puhua smoothiesta? Pidän edelleen happamasta pohjasta (nyt piimä ja jogurtti ovat tietenkin funktionaalisia). Muutaman vuosikymmenen takaiset appelsiinit ja banaanit ovat jälleen vaihtuneet kotimaisiin marjoihin. Mukaan vielä kourallinen saksanpähkinöitä ja maun mukaan makeutta ja herkku on valmis. Jos et pidä pähkinänmuruista, vaan haluat sileän juoman, voit lisätä pähkinöiden sijasta tilkan saksanpähkinäöljyä. Saat saman aromin ja lähes samat terveysvaikutukset, mutta ilman sattumia.<br />
<br />
On hupaisaa huomata, miten saman juoman resepti on hiljalleen muuttunut ja miten nuo muutokset samalla heijastavat omaa aikaansa. Samalla tavalla on monen tutun muunkin ruokalajin tekotapa hiljalleen muuttunut. Siinä missä jauhelihakeiton juurekset ennen olivat vain mauste, ovat ne nykyään tasavertainen ainesosa perunoiden rinnalla. Vierastarjottavatkin ovat vaihtuneet: Saarioisten perinteikkäiden einespizzojen täyttäessä hiljattain 30 vuotta, muistin aikanaan tarjonneeni pizzauutuudet kylään saapuneille ystävättärille. Tytöt olivat aivan tolaltaan suhteettoman upeiden tarjoiluideni takia. Samoja pizzoja poikani saattavat vielä hakea kaupasta väliplaksi - mutta vain hätätapauksessa. He kutsuvat niitä roiskeläpiksi. Mutta minä - joskus yksin ollessani - haen kaupasta Saarioisten jauhelihapizzan itselleni. Nautin sen kylmän maidon kanssa ja se maistuu suussani silloin melkein yhtä hyvältä kuin 30 vuotta sitten.Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-85048277092882328032013-03-21T19:33:00.001+02:002013-03-22T21:22:47.321+02:00NUKKUMISEN TAITOViime aikoina monissa tiedotusvälineissä on kerrottu uutta tietoa hyvän ja riittävän yöunen merkityksestä. Unen terveysvaikutuksia tuntuu koko ajan löytyvän lisää. Minulle ne ovat olleet tyrmäävää luettavaa. Melkein ihmettelen, että ylipäätään olen vielä toimintakykyinen.<br />
<br />
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-9K4blRuGtro/UUtDz2qO34I/AAAAAAAAAeI/XBoQSk-0sXY/s1600/DSCN1183.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a>Olen koko elämäni ollut huono nukkuja. Nukahtaminen on vaikeaa, uni katkonaista ja herään pienimpäänkin ärsykkeeseen. Kohonnut stressitaso näkyy minulla aamuöisenä heräilynä, jonka jälkeen uni ei enää tule. Nukkuminen kyläpaikassa tuntuu vaikealta. Autoon, junaan tai lentokoneeseen nukahtaminen on mahdoton ajatus. Aikoinaan miehen lähtiessä jo ennen heräämistäni töihin, hän puki ulkovaatteet päälleen vasta kotioven ulkopuolella. Jos en herännyt goretexin kahinaan, niin viimeistään kiinni vedettävän vetoketjun ääni teki sen.<br />
<br />
Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä asiaintilan parantamiseksi on aina yritettävä toimia. Uniongelman lieventämiseksi vältän kahvin ja teen juontia iltaisin ja myöhään iltapäivällä. Olen hankkinut kalliit erikoispatjan- ja tyynyn, jotka tutkimuksen mukaan vähentävät yöllistä liikehdintää ja levottomuutta huomattavasti. Makuuhuoneessamme on viileää, pimeää ja raikas ilma. Ennen nukkumaanmenoa otan lyhytvaikutteista melatoniinia ja rentoudun hetken lukemalla kiinnostavaa, mutta kevyehköä romaania. Yritän mennä nukkumaan joka ilta suunnilleen samaan aikaan. Näillä keinoin pystynkin nykyään kotioloissa nukahtamaan kohtuullisen hyvin.<br />
<br />
Mutta ne aamuyön heräilyt, jotka tapahtuvat yleensä puoli kolmen aikoihin. Ennen kuin edes tajuan olevani hereillä, pyörivät työasiat mielessäni. Yleensä en enää herättyäni pysty nukahtamaan. Olen yrittänyt kehittää erilaisia apukeinoja tähänkin tilanteeseen. Joskus kirjoitan työmurheeni tai tekemättömien töiden listan paperille muistiani kuormittamasta. Toisinaan nousen ylös, selaan hetken lehtiä ja juon amerikkalaiseen perinnetyyliin lasin maitoa. Tänä talvena kävin myös Mindfullness-peruskurssin, jonka hengitysharjoituksilla yritän saada itseni rentoutumaan. Yleensä mikään ei auta. Kaiken varalta minulla on myös nukahtamislääkkeitä, mutta tuohon aikaan työssä käyvä ei voi niitä enää ottaa. Usein on helpointa (ja stressittömintä) antaa periksi ja tarttua yöpöydällä odottaviin dekkariin ja otsalamppuun. Otsalamppu siksi, että se ei häikäise kanssanukkujaa.<br />
<br />
Ehkä tämä on jotain, minkä kanssa minun on vain elettävä. En sentään herää aamuyöllä jatkuvasti. Viikonloppuna asia ei niin paljon haittaa ja työ-öistäni tärvääntyy ehkä kaksi viikossa. Eniten sydäntäni kouraisee, kun joskus yöllisillä retkilläni kohtaan esikoiseni, joka on tässä asiassa äitinsä poika. Onneksi kuopus on perinyt isänsä unenlahjat. <br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-9K4blRuGtro/UUtDz2qO34I/AAAAAAAAAeM/OaVJ7MMABo0/s1600/DSCN1183.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://3.bp.blogspot.com/-9K4blRuGtro/UUtDz2qO34I/AAAAAAAAAeM/OaVJ7MMABo0/s400/DSCN1183.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onneksi jotku meistä hallitsevat nukkumisentaidon. Tässä koirakummipoikamme Dusty.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-37190647199963232192013-03-18T20:56:00.001+02:002013-03-18T20:58:20.838+02:00SYYLLINEN<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-o-3EkgN_wOg/UUdiTo-BymI/AAAAAAAAAd8/FU8sZG1l1tM/s1600/002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://2.bp.blogspot.com/-o-3EkgN_wOg/UUdiTo-BymI/AAAAAAAAAd8/FU8sZG1l1tM/s640/002.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä kaveri voisi toimia perheemme yleisenä syyllisenä. Kanisteriveistos Kiasman Afrikka-näyttelystä vuodelta 2011.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Asuuko teillä syyllisiä? Meillä asuu. Viimeksi tänään mies tuli töistä kotiin äkäisenä unohdettuaan työpuhelimensa kotiin. Yllättäen kävi ilmi, että minä olin asiaan syypää. Seisoin aamulla eteisen lipaston edessä näpyttelemässä englanninkielistä tekstiviestiä juuri silloin kun mieheni halusi avata laatikon ottaakseen työpuhelimensa. Mies palasi noutamaan salkkunsa, eikä muistanut enää napatta puhelinta mukaansa. Sen sijaan hän oli muistanut kirkkaasti koko pitkän päivän KENEN SYY puhelimen unohtuminen oli.<br />
Joskus taas hän on jättänyt lompakkonsa keskelle ruokapöytää ja rahamassi on hautautunut päivän lehtien alle. Syyte on tällä kertaa lompakon kätkeminen.<br />
<br />
Totuuden nimessä tunnistan kyllä saman piirteen itsessäni. Esimerkiksi aamuiseen myöhässä olemiseen löytyy yleensä aina syypää itseni ulkopuolelta. Jos en keksi, mikä tai kuka on minua aamulla viivyttänyt, niin ainakin on nukkumaanmeno viivästynyt perheen jälkiä korjatessa tai ovien paiskimista kuunnellessa. Ylimääräisellä 20 minuutin sängyssä lojumisella ei tietenkään ole asian kanssa mitään tekemistä.<br />
<br />
Hankaloittavatko muut ihmiset kohtuuttomasti teidän elämäänne? Tuleeko teille maksamattomasta laskusta maksukehotus vain siksi, että joku on ilkeyksissään tai sitten paatuneen välinpitämättömyytensä seurauksena kätkenyt laskun alkuperäisversion lehtikeräykseen Hesarin ja mainoslehtien väliin? Unohtuuko kirjaston kirja vielä kerran auton takapenkille vain siksi, että harteillenne on kasattu niin kohtuuttomasti muistettavaa, jota kukaan ei suostu jakamaan?<br />
<br />
Ehkä elämästämme tulisi kestämätöntä, jos emme voisi harjoittaa tällaista ei-vapaaehtoista vastuun jakamista. Muuten farkkujen seurana pesukoneessa pyörivän I Phonen katseleminen muodostuisi sietämättömäksi taakaksi.Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-5710716244800863052013-03-17T20:55:00.000+02:002013-03-17T20:55:37.237+02:00KEVÄÄN MERKKEJÄ?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-loAMUjLg8xE/UUYP7nP1q7I/AAAAAAAAAdY/RQaqe0rETyo/s1600/DSCN1406.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="336" src="http://4.bp.blogspot.com/-loAMUjLg8xE/UUYP7nP1q7I/AAAAAAAAAdY/RQaqe0rETyo/s640/DSCN1406.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Aamupakkasessa töihin lähtiessä olo ei ole järin keväinen. Takassa on ollut tuli harva se ilta. Kalenterin mukaan kevään pitäisi kuitenkin olla täydessä vauhdissa ainakin täällä eteläisessä Suomessa.<br />
<br />
Onneksi on aurinko! Viikonlopun aikana olen yrittänyt nauttia sen keväisestä lämmöstä, joka saa lumen sulamaan ankarista yöpakkasista huolimatta. Vaikka lumikasat eivät ole paljoa madaltuneet, ovat ne käyneet höttöisiksi ja likaisiksi. Kevään merkki sekin, vaikka ei kovin kaunis.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-bfLIar3q0xA/UUYOTr_Vt8I/AAAAAAAAAdI/LpFJqRBFhyg/s1600/DSCN1394.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="396" src="http://3.bp.blogspot.com/-bfLIar3q0xA/UUYOTr_Vt8I/AAAAAAAAAdI/LpFJqRBFhyg/s640/DSCN1394.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Kävelylenkkini teki mukavaksi myös muiden ulkoilijoiden iloiset ilmeet. Sain jopa hymyjä tuikituntemattomilta kanssakulkijoilta. Joidenkin kanssa vaihdoin pari sanaakin. Kommentoimme ihanaa säätä, emme kaikkialta paljastuvia koirien jätöksiä. Joku oli jättänyt tervehdyksensä kirjoittamalla hankeen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-1CoYcK5CVzU/UUYOe2-1C9I/AAAAAAAAAdU/rCNM1dL7m10/s1600/DSCN1405.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="273" src="http://2.bp.blogspot.com/-1CoYcK5CVzU/UUYOe2-1C9I/AAAAAAAAAdU/rCNM1dL7m10/s400/DSCN1405.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Valitettavasti TV:ssä kerrotaan juuri parhaillaan sään kylmenevän tulevan viikon aikana. Maapallon kallistumista yhä enemmän aurinkoa kohti ei kuitenkaan mikään voi estää. Askeleet vievät väistämättä kohti kevättä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-8sbay8f5mfY/UUYQnEfnD0I/AAAAAAAAAdg/t55XqOjf-MY/s1600/DSCN1402.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://4.bp.blogspot.com/-8sbay8f5mfY/UUYQnEfnD0I/AAAAAAAAAdg/t55XqOjf-MY/s640/DSCN1402.JPG" width="536" /></a></div>
<br />Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-59899198997576330622013-03-15T20:55:00.002+02:002013-03-15T21:03:06.580+02:00YLIOPPILASKIRJOITUKSET<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-W4hi3fPFcWM/UUNtcEbC37I/AAAAAAAAAc4/U_laEK1zSNc/s1600/DSCN1386.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://2.bp.blogspot.com/-W4hi3fPFcWM/UUNtcEbC37I/AAAAAAAAAc4/U_laEK1zSNc/s640/DSCN1386.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Meillä luetaan ylioppilaskirjoituksiin. Taasko sä luet?! kauhistelee pikkuveli. Liian vähän, sanon minä. Mmmm... kuuluu isän kommentti. Kokelaan hermoille käy ymmärrettävää kyllä vain äiti. Sovimme, että pidän näkemykseni omana tietonani ja tunnelma on sen myötä parantunut. Vain pari kertaa on hieman lipsahtanut - en vain voi sille mtään. En edes, vaikka tiedän sen olevan a) hyödytöntä b) tarpeetonta. Nuori mies kyllä näyttää huolehtivan asioistaan tuiki tärkeitä rentoutumisen hetkiä unohtamatta.<br />
<br />
Olen kyllä rauhoittunut. Syksyllä ennen ensimmäisiä kokeita mietin ankarasti, millä eväillä verensokeri pysyisi optimaalisella tasolla koko kuuden tunnin rupeaman ajan. Poika tietysti söi mitä halusi. Nyt en edes tiedä mitä hän mahtaa aamuisin koulun viereisestä marketista mukaansa napata.<br />
<br />
Omat kirjoitukset eivät suinkaan tunnu kaukaiselta unelta. Ei, vaikka ne olivat vuonna 1979. Oikeastaan koko järjestelmä on pysynyt lähes liikuttavan samanlaisena. Ainoat uudistukset tuntuvat olevan ainereaali ja eximia. Edelleen istutaan joukolla epätodellisen hiljaisessa koulun salissa. Laskimet ja taulukot toimitetaan etukäteistarkastukseen. Opettajat kulkevat kannoilla jokaisella vessareissulla. Ja tuloksia odotetaan pitkään.<br />
<br />
Kotikutoinen puuttumattomuussopimuksemme on tehnyt pojan lisäksi hyvää myös äidille. Olen lakannut murehtimasta ja oloni on tullut luottavaisemmaksi. Kaikki menee varmasti hyvin ja tarvittaessa uusimaankin pääsee. Olen selvästi päässyt äitinä uudelle, kypsemmälle tasolle. <br />
<br />
Kannattaisiko matematiikan kokeen aamuna kuitenkin soittaa Bachia, jonka kuunteleminen amerikkalaistutkimuksen mukaan parantaa matematiikan testin tuloksia? <br />
<br />
<br />Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-44200074298304786282013-03-14T19:23:00.000+02:002013-03-14T19:48:10.909+02:00BLOGIN PALUUViime huhtikuussa minusta alkoi tuntua, ettei minulla ole mitään sanottavaa. (Tai oikeammin mitään kirjoitettavaa.) Mikään lukemani, kuulemani tai näkemäni ei tuntunut niin tähdelliseltä, että olisin halunnut jakaa ajatuksiani blogin välityksellä. Niinpä blogini meni tauolle. Ehkä se oli blogiväsymystä.<br />
<br />
Lähes vuoden ajan olen kuunnellut lukemattomia kyselyitä blogistani: Miksi et enää kirjoita? Onko jotain tapahtunut? Moni kertoi käyvänsä miltei päivittäin katsomassa, olisiko jotain uutta ilmestynyt. Podin jopa huonoa omaatuntoa. Ei, mikään ei ollut hullusti. Elämä soljui eteenpäin yhtä mukavasti kuin aina ennenkin. En vain saanut aikaiseksi. Muidenkin blogeja luin vain harvakseltaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Vähitellen blogit ovat alkaneet taas kiinnostaa. Käyn kurkistamassa, mitä vanhoille tutuille bloggareille kuuluu. Vinkkien perusteella käyn vilkaisemassa ennestään tuntemattomiakin blogeja. Kaupungilla käydessäni huomaan harmittelevani kotiin jäänyttä kameraa. Sunnuntai-Hesarin artikkeli saattaa herättää mieliteon kommentoida juttua blogikirjoituksessa. Taitaa olla aika aloittaa uudestaan.<br />
<br />
Tavataan pian!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-SCb_M8x6rpo/UUIEMlcPL6I/AAAAAAAAAcc/6nOsHyf-0fI/s1600/DSCN1330.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://3.bp.blogspot.com/-SCb_M8x6rpo/UUIEMlcPL6I/AAAAAAAAAcc/6nOsHyf-0fI/s400/DSCN1330.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-13329940051040051542012-04-16T18:38:00.000+03:002012-04-16T18:38:27.753+03:00OPTIMISTI VAI PESSIMISTI?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-MdNvvE3zbsQ/T4w3Sh9n-SI/AAAAAAAAAbs/62qaYRtydcM/s1600/Image+(6).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="318" src="http://3.bp.blogspot.com/-MdNvvE3zbsQ/T4w3Sh9n-SI/AAAAAAAAAbs/62qaYRtydcM/s320/Image+(6).jpg" width="320" /></a></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-TlJ237xrldI/T4w3XTndyoI/AAAAAAAAAb0/4Rg4ob25MPA/s1600/sakun+kuva+kutsuun.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="278" src="http://3.bp.blogspot.com/-TlJ237xrldI/T4w3XTndyoI/AAAAAAAAAb0/4Rg4ob25MPA/s320/sakun+kuva+kutsuun.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Optimisti ja pessimisti - jonkun on ne huoletkin kannettava </td></tr>
</tbody></table><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div>Tämän päivän Helsingin sanomien Elämä-sivuilla kerrottiin, miten myönteinen elämänasenne näyttää suojaavan sairauksilta ja jopa pidentävän elinikää. Positiivisesti asioihin suhtautuvat esimerkiksi toipuvat sydämen ohitusleikkauksesta kielteisemmän asenteen omaavia lajitovereitaan nopeammin ja heidän elinajanodotteensa jopa syöpädiagnoosin jälkeen näyttäisi olevan pidempi.<br />
<br />
Temperamentti on pitkälti perinnöllinen ominaisuus, mutta Helsingin sanomien toimittaja Venla Pystynen viittaa mm. onnellisuustutkija Sonja Lyubomirskyn käsitykseen, jonka mukaan vain noin puolet kokemastamme onnellisuudesta on perimämme ansiota. Kymmenen prosenttia onnesta on seurausta ulkoisista tekijöistä, kuten terveydentilasta ja jopa 40 prosenttia opitusta asenteesta, jonka kautta asioita tarkastelemme. Kaikki tutkijat eivät ole yhtä mieltä siitä, missä määrin optimismia (tai pessimismiä) voidaan opetella, mutta kuten psykologian professori Katri Räikkönen-Talvitie toteaa, ei pienestä harjoittelusta koitune vahinkoakaan.<br />
<br />
Omassa perheessämme temperamenttierot tulevat jatkuvasti näkyviin. Olen itse ikuinen optimisti, kun taas mieheni mieleen johtuvat aina kaikki pahimmat vaihtoehdot. Kierrellessämme etsimässä asuntoa kohtasin pirteän ja miellyttävän myyjän, kun taas mieheni tapasi lipevän huijarin. Kassakriisi käyttötileillämme on minulle täysin tilapäinen vastoinkäyminen. Miehelle kysymyksessä on lopun alku ja seuraus pitkäkestoisesta kykenemättömyydestä järkevään taloudenpitoon. Esikoista odottaessamme aloin heti ensimmäisenä iltana positiivisen raskaustestituloksen jälkeen suunnitella kotimme sisustusta uuteen uskoon. Mies alkoi valmistautua todennäköiseltä tuntuvaan keskenmenoon.<br />
<br />
Vuosien myötä olemme oppineet nauramaan itsellemme ja toisillemme. Mies myös perustelee oman pessimisminsä hyvin käytännönläheisesti: kun aina valmistautuu pahimpaan, niin kokee samalla usein iloisia yllätyksiä. Tottakai toisen asenne välillä ärsyttääkin. Me ikipositiiviset ihmiset yritämme herkästi piristää synkkiin mietteisiin vajoavia läheisiämme, eivätkä nämä pyrkimykset voi joskus olla kääntymättä itseään vastaan. Joskus täytyy saada rauhassa murehtia.Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-19044919539222691902012-03-29T20:16:00.001+03:002012-03-29T20:20:08.865+03:00ILOINEN JUHLIJA VAI MIELENSÄPAHOITTAJA?Rakastan juhlia ja mielestäni niitä kaikkia kannattaa viettää. Arkisia päiviä on muutenkin tarpeeksi. Antaumuksellisesta joulun juhlinnastani olenkin jo aiemmin kertonut. Olen myös melko tarkka tietyistä juhliin liittyvistä säännöistä: esimerkiksi mämmiä ei perheessämme ennen virallista pääsiäistä maisteta, eivätkä lapsemme ole koskaan jouluisin saaneet mitään etukäteislohtupaketteja. Lucianpäivänä perhe saa herätä uunituoreen (pakaste)pullan tuoksuun ja Pyhän Lucian nimikkolauluun.<br />
<br />
Olen kuitenkin huomannut suhtautuvani hieman varauksella joihinkin sellaisiin juhliin, jotka ovat rantautuneet Suomeen vasta muutama vuosikymmen sitten tai vasta aivan viime aikoina. En ole oikein koskaan päässyt Ystävänpäivän makuun. En lähetä ystävilleni kortteja tai edes tekstiviestejä. Vastaan toki saamiini tervehdyksiin. Myös Halloweenin viettoon huomaan suhtautuvani hieman varautuneesti. Päiväkotilapset kai sitä enimmiltään viettävätkin. Minä en, hämmästyttävää kyllä, innostu edes pihan kurpitsakoristelusta.<br />
<br />
Tänään Ylen nettisivuilla kerrottiin amerikkalaistyylisten Baby Shower -kutsujen nopeasta yleistymisestä Suomessa. Vielä kymmenisen vuotta sitten muistan lukeneeni aiheesta artikkelin, jossa todettiin, että B.S.-kutsuja ei harrasteta Suomessa, koska kaikki saavat äitiyspakkauksen. Baby Showerin alkuperäinen tarkoitushan lienee ollut auttaa äiti ja vauva alkuun (kuten myös Kelan lahjalaatikon). Toki on hauska idea, että tuleva äiti viettää mukavan illan ystävättärien kanssa vielä, kun siihen on kaikessa rauhassa mahdollisuus. Lähinnä minua mietityttävät ne lahjat. Ainakin kutsukuvia katsellessani ne ovat näyttäneet melko arvokkailta. Onko tarkoitus, että vauvan synnyttyä annetaan uusi lahja? Entä juhlijoiden joukossa oleva mahdollinen tuleva kummitäti, joka saa tiedon kunniatehtävästään vasta vauvan synnyttyä? Kolme lahjaa?<br />
<br />
Myönnän. Tämä on juuri sellaista mielensäpahoittaja -pohdintaa. Olen jo selvästi hitaampi ottamaan uusia tapoja omakseni. Järkytyinhän suomalaisessa jouluelokuvassa lentävistä poroistakin. Luitte oikein: lentävistä! Oikean joulupukin porot kun eivät lennä.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-G-DgB1jc_wk/Tb4SoFFzBKI/AAAAAAAAAro/Wot30GkP96s/s1600/babyshower_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://4.bp.blogspot.com/-G-DgB1jc_wk/Tb4SoFFzBKI/AAAAAAAAAro/Wot30GkP96s/s640/babyshower_3.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: mysewingroomsara.blogspot.com</td></tr>
</tbody></table>Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-27789694539425931722012-03-25T17:08:00.000+03:002012-03-25T17:08:17.703+03:00ODOTTELUAElämä sujuu tällä hetkellä enemmän tai vähemmän odotellessa. Odotan, että lopultakin tervehtyisin tästä taudista, joka on piinannut minua jo täydet neljä viikkoa. Yskä, tukkoisuus, päänsärky, ajoittainen hengenahdistus ja päälle loputon väsymys. Elämä kutistuu väkisinkin minimiin: Töihin ja kotiin, minimimäärä ruuanlaittoa, minimimäärä pyykinpesua. Ostoksille eksymisen riski on olematon. Olen todella laiskasti kommentoinut myös muiden blogeja. Se ei tarkoita, etten niitä lukisi. Puhti ei vain riitä.<br />
<br />
Kävin perjantaina uudelleen lääkärissä. Tohtori määräsi mykoplasma-, keuhkoklamydia- ja hinkuyskätestit. Tulokset tulevat ensi viikolla. Joka tapauksessa toivon toipuvani ensi viikonlopuksi sen verran, että jaksamme lähteä pitkästä aikaa mökille. Kevättöitä ei pääse vielä aloittamaan, mutta onhan hyvä aina orientoitua:)<br />
<br />
Kaupunkikotimme piha vaivaa minua. Se on melko tilava ja siisti, mutta kodikkuus puuttuu. Olen miettinyt monia eri vaihtoehtoja, mutta olosuhteet (kuiva ja kuuma piha, joka on keskikesällä pitkään tyystin vailla hoitoa) asettavat uudistuksille rajoituksensa. Ajattelin selvittää, paljonko pihasuunnittelun ammattilaisen apu maksaisi. En nyt tarkoita mitään suurisuuntaista suunnittelutyötä, vaan ennemminkin konsultaatiokäyntiä vinkkeineen. Onko teistä kellään tällaisesta kokemusta?<br />
<br />
Vielä perhekuulumisia: saimme iloisen ja tyytyväisen Lapinmatkaajan kotiin perjantaiyönä. Poika oli mm. uinut Jäämeressä ja nukkunut yön lumihankeen kaivamassaan kolossa revontulia ihaillen. Pieni vilustuminen on mielestäni mitätön hinta näistä elinikäisistä muistoista.<br />
<br />
Tervehtymisen lisäksi odottelen tietysti kevättä. Viime yönä saimme tänne etelään kunnon katteen uutta lunta. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse - kyllä niinkin pääsee eteenpäin.<br />
<br />
Joka tapauksessa mukavaa uuden viikon alkua kaikille!<br />
<br />
Terhi<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-UBqwvdvv76Q/T28lJd_4H9I/AAAAAAAAAbU/M2bHaTXfQM4/s1600/kev%C3%A4t+007.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="376" src="http://2.bp.blogspot.com/-UBqwvdvv76Q/T28lJd_4H9I/AAAAAAAAAbU/M2bHaTXfQM4/s640/kev%C3%A4t+007.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kun kevät ei vielä tule, voi sen yritää itse tehdä</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ld2fE7oD1Es/T28lTzVWAPI/AAAAAAAAAbc/LLGMPsVKtk8/s1600/kev%C3%A4t+003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://4.bp.blogspot.com/-ld2fE7oD1Es/T28lTzVWAPI/AAAAAAAAAbc/LLGMPsVKtk8/s640/kev%C3%A4t+003.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Talvi muistutti vielä itsestään</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-4k86jzm1oSk/T28lb9fK9YI/AAAAAAAAAbk/yD5MNnjHGj0/s1600/kev%C3%A4t+006.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://2.bp.blogspot.com/-4k86jzm1oSk/T28lb9fK9YI/AAAAAAAAAbk/yD5MNnjHGj0/s640/kev%C3%A4t+006.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaunista, yhtä kaikki</td></tr>
</tbody></table>Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-31159818201782691262012-03-18T21:18:00.001+02:002012-03-18T21:26:50.146+02:00EN PYSTY OLEMAAN HETKEÄKÄÄN HILJAA<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-F7Hr8qEh5lg/T2YzElyvJPI/AAAAAAAAAa8/WHrC92WCfHM/s1600/leirikoulu+ja+narsissit+005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://3.bp.blogspot.com/-F7Hr8qEh5lg/T2YzElyvJPI/AAAAAAAAAa8/WHrC92WCfHM/s640/leirikoulu+ja+narsissit+005.JPG" width="640" /></a></div><br />
<br />
Tänään on taas tuntunut, että taidan sittenkin olla toipumassa. Tosin tämä ei ole ensimmäinen kerta kuluvan taudin aikana. Päivän mittaan olen pyykännyt ja autellut kuopusta pakkaamaan leirikoulua varten. Leirikoulu järjestetään Muoniossa . Lento lähtee huomenna aamupäivällä. Paluu on perjantaina puoliltaöin.<br />
<br />
Yhteistyö pojan kanssa ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Äidin kommentointi tuntui selvästikin lähes sietämättömältä. Kun muistutin laskettelulasien mukaan ottamisesta, kuului vastaus: "Etkö voisi olla edes hetken hiljaa, edes hetken!" En tietenkään voinut. Lämpökerrastokin oli vielä pakkaamatta. En uskalla päästää 13-vuotiasta Lapin reissulle tarkistamatta matkalaukun sisältöä.<br />
<br />
Viikosta tulee varmasti upea. Ohjelma suopunginheittoineen ja Jäämeren retkineen on kertakaikkiaan hieno. Samalla reissu toimii kuudesluokkalaisille varmasti eräänlaisena siirtymäriittinä muutoksessa alakoululaisesta ihan oikeaksi teiniksi.<br />
<br />
Iltapäivällä käväisin nopeasti Kodin Ykkösen Yllätyspäivillä. Ostin 10 kappaletta ruukkunarsisseja (yht. 20 euroa) korvaamaan pahasti ränstyneitä callunoja ja kanervia. Mukaan tarttui myös 20 ihanaa tulppaania seitsemällä eurolla. Narsissien laitto sai odottaa, koska talvikukat olivat jäätyneet ruukkuihinsa. Yö varastossa riittää luultavasti niiden sulattamiseen. Sitten etupihallemme ilmestyvät ensimmäiset kevään merkit.<br />
<br />
Tervetuloa uudet lukijat Marjut ja Susanna! Toivottavasti viihdytte:)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-5_qRY4MVCB8/T2YzQH6wi1I/AAAAAAAAAbE/UXBDpR5CtBY/s1600/leirikoulu+ja+narsissit+007.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="512" src="http://3.bp.blogspot.com/-5_qRY4MVCB8/T2YzQH6wi1I/AAAAAAAAAbE/UXBDpR5CtBY/s640/leirikoulu+ja+narsissit+007.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tulppaanit eivät ole oransseja, mutta eivät oikein punaisiakaan. Niissä on samaa hehkua, kuin taustalla näkyvässä Lars Gahmbergin <i>Gamla villor </i> -maalauksessa.</td></tr>
</tbody></table><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-zSNC5lwid7I/T2YzWsTQtGI/AAAAAAAAAbM/qgi3rPpyvjw/s1600/leirikoulu+ja+narsissit+013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://3.bp.blogspot.com/-zSNC5lwid7I/T2YzWsTQtGI/AAAAAAAAAbM/qgi3rPpyvjw/s640/leirikoulu+ja+narsissit+013.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässä pakkaaminen on vasta aluillaan.</td></tr>
</tbody></table>Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-62623343834391946892012-03-17T17:21:00.000+02:002012-03-17T17:21:35.692+02:00LEPOLAUANTAIFlunssa vaivaa yllättävän ankarana yhä edelleen ja olenkin yrittänyt ottaa mahdollisimman rennosti. Välttämättömyydet on tietysti hoidettava. Keskeisin välttämättömyys perheessämme on tietysti ruoka, jota tarvitaan paljon ja usein. Hoidin senkin mahdollisimman helposti. Kaikki meillä pitävät purkeissa myytävästä Tikka Masala -kastikkeesta. Keitä vain riisi ja ruskista kanat -ateria sopi siis tähän päivään paremmin kuin hyvin. Nopea salaatti lisukkeeksi ja siinä se.<br />
<br />
Muuten olen yrittänyt levätä ja jatkanut Camilla Läckbergin jännittävän uutuusdekkarin lukemista. Iltaa varten sain napattua videovuokraamon viimeisen Piiat-elokuvan. Filmin kyytipojaksi on hankittuna pieni pullo punaviiniä (iso pullo on kahdelle turhan paljon). Tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä, että viini taitaa jäädä avaamatta. Näin tukkoisena hunajatee taitaa olla paras juoma.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-EfUmcJO6O3Y/T2SrxOQmQ4I/AAAAAAAAAa0/kRfqmQ40xfI/s1600/kipulauantai+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://3.bp.blogspot.com/-EfUmcJO6O3Y/T2SrxOQmQ4I/AAAAAAAAAa0/kRfqmQ40xfI/s640/kipulauantai+002.JPG" width="640" /></a></div>Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-7054203466952437822012-03-15T21:47:00.000+02:002012-03-15T21:47:09.404+02:00IKÄERO<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-FCC6vGqeqe0/T2JG6wDLLZI/AAAAAAAAAas/3_KGuaGiw1Y/s1600/iku+ja+barcelona.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://2.bp.blogspot.com/-FCC6vGqeqe0/T2JG6wDLLZI/AAAAAAAAAas/3_KGuaGiw1Y/s640/iku+ja+barcelona.jpg" width="484" /></a></div><br />
<br />
On ylioppilaskirjoitusten aika. Poikani, joka on tulevan syksyn abiturientti, on selvästi sähköistynyt. Kohta hän joutuu ajattelemaan, että seuraavat edessä olevat kirjoitukset ovat jo sellaiset, joissa hän on itse mukana. Tulevaisuuden suunnitelmiinkin olisi saatava jotain selvyyttä.<br />
<br />
Kun katselen esikoistani, joudun hämmennyksen valtaan. Muistan kuin eilisen päivän ajan, jolloin itse olin abiturientti (vain 33 vuotta sitten!). Siinä vaiheessa olin jo hyvin aikuinen. Minulla oli runsaasti elämänkokemusta ja sen myötä näkemystä ja harkintakykyä. Sen sijaan oma lapseni on ryhtymässä abiksi melkein heti esikoulun lähtölaulun loputtua. Hänen edellytyksensä itsenäiseen päätöksentekoon ilman äidin ja isän ohjausta ja valvontaa ovat olemattomat. Hän on ehdottomasti suojelun tarpeessa. Ja ennenkaikkea: hän on ollut luonamme vasta aivan vähän aikaa.<br />
<br />
Mies huomasi vielä yhden olennaisen muutoksen runsaan 30 vuoden takaiseen aikaan verrattuna. Abiturienttia vanhemmat olivat siihen aikaan todella vanhoja, suorastaan toiselta aikakaudelta kuin lapsensa. Tämäkään ei pidä tänä päivänä ollenkaan paikkaansa. Me vanhemmat olemme (mielestämme) ajan hermolla ja täydessä iskussa.<br />
<br />
Kaikesta tästä voisi päätellä, että abiksi tullaan nykyään aiempaa nuorempina. Mutta kun tarkkaan lasken, olin minäkin 17-vuotias aloittaessani viimeisen vuoteni lukiossa.Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-83792758023496009172012-03-13T18:04:00.000+02:002012-03-13T18:04:10.451+02:00KIPEÄNÄ EI OLE KIVA OLLA<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-lxd2mARqWuw/T19vP2TJrgI/AAAAAAAAAaU/V_FbW0Y_Grs/s1600/ruusut+ja+lumi+011.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="518" src="http://4.bp.blogspot.com/-lxd2mARqWuw/T19vP2TJrgI/AAAAAAAAAaU/V_FbW0Y_Grs/s640/ruusut+ja+lumi+011.JPG" width="640" /></a></div><br />
<br />
Olen potenut flunssaa jo pitempään, mutta loppuviikosta, melkein kahden viikon sairastelun jälkeen, tulin entistäkin kipeämmäksi. Tuntui, että koko kasvoja särki - silmiäkin. Hengitys alkoi käydä raskaaksi ja vinkuvaksi. Sunnuntaina hakeuduin lääkäriin. Antibioottikuurihan ja neljän päivän sairausloma siitä seurasi. Särky on onneksi jo selvästi hellittänyt, mutta tukkoinen ja väsynyt olen edelleen. Onneksi voin lepäillä vielä huomisen.<br />
<br />
Mies toi kauniin kimpun lohturuusuja ja pussillisen ranskalaisia pastilleja. Niistä oli selvää apua toipumisessa. Onnistuin vain katkaisemaan osan ruusuista niitä maljakkoon laittaessani, mutta sain niistä mukavan pikkuasetelman miniskooliin yöpöydälleni.<br />
<br />
Aika on kulunut pääasiassa nukkuessa ja lukiessa. Kirjojen rakastajalla ei aika käy koskaan pitkäksi. Sairaana ollessa luettavan on oltava kevyttä ja viihdyttävää. Hyvin ja asiantuntevasti kirjoitettu historiallinen romaani kiinnostaa minua aina. Nyt päivieni ilona on ollut Tom Erik Arnkilin <i>Kambyseen kirja</i>, joka on toinen osa hänen Kuninkaan korva -kirjasarjaansa. Romaanin tapahtumat sijoittuvat noin vuoteen 530 eaa Lähi-idän ja Egyptin alueelle.<br />
<br />
Toivottavasti te muut pysytte terveinä!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-jd6qNAn0GPo/T19vbkrjfuI/AAAAAAAAAac/dZ5SwZnuHg8/s1600/ruusut+ja+lumi+018.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="582" src="http://2.bp.blogspot.com/-jd6qNAn0GPo/T19vbkrjfuI/AAAAAAAAAac/dZ5SwZnuHg8/s640/ruusut+ja+lumi+018.JPG" width="640" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-zcm4jgad-yI/T19vhRHV0tI/AAAAAAAAAak/Ww6t46pRXJU/s1600/ruusut+ja+lumi+021.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="622" src="http://4.bp.blogspot.com/-zcm4jgad-yI/T19vhRHV0tI/AAAAAAAAAak/Ww6t46pRXJU/s640/ruusut+ja+lumi+021.JPG" width="640" /></a></div>Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-72591468947311263252012-03-09T20:15:00.000+02:002012-03-09T20:15:42.345+02:00TUNNUSTUKSIA JA PALJASTUKSIA<a href="http://3.bp.blogspot.com/-pPbbxZz4_Gs/T1ehGvMnkvI/AAAAAAAAA9Y/DlI2jVDju2c/s1600/one+lovely+blog+award.bmp" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-pPbbxZz4_Gs/T1ehGvMnkvI/AAAAAAAAA9Y/DlI2jVDju2c/s1600/one+lovely+blog+award.bmp" /></a><br />
<br />
<br />
<img height="128" src="http://2.bp.blogspot.com/-UrkcMHfVyts/T1ehB0V_iqI/AAAAAAAAA9Q/-oP66-maSGo/s320/liebster+blog.bmp" width="320" /> <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Bloginpitäjäystäväni Pirkko (<a href="http://ruusupensaantakaa.blogspot.com/">http://ruusupensaantakaa.blogspot.com</a>) antoi minulle kaksin kappalein tunnustuksia, mistä nöyrimmästi kiitän. On ihanaa, jos blogikirjoitukseni tuottavat iloa tai joskus harvoin jopa ajattelemisen aihetta jollekulle. Toisen tunnustuksen vastaanottamiseen liittyi tehtävä kertoa itsestään seitsemän vapaavalintaista asiaa. Mitähän minä en vielä ole näillä sivuilla paljastanut? Yritän keksiä ainakin jotakin.<br />
<br />
<ol><li>Lempikarkkipussini on Bonbonin Kaatissäkki, ihan totta. Tykkään niistä ihan hirveästi. Lisäksi niissä on se hyvä puoli, että ne eivät ole suosiossa muiden perheenjäsenten keskuudessa.</li>
<li>Alun toisella kymmenellä ollessani olin todella kiinnostunut ufoista. (Alle kymmenvuotiaana zoomasin ennemminkin paranormaaleihin ilmiöihin, joiden pariin minua johdattivat Turun sanomien artikkelisarja "Todellisuus on tarua ihmeellisempää" sekä TV:n pelottava Yöjuttu-sarja.) Ufoinnostuksen pyörteissä ahmin paikalliskirjaston science fiction -tarjonnan ja Erich von Dänikenin koko tuotannon. Yritin päättää valmiiksi, miten toimin jos minua tullaan noutamaan toisiin aurinkokuntiin. Ei ihme, että pidän vieläkin Salaisista kansioista ja Jodie Fosterin Ensimmäinen yhteys -elokuvasta.</li>
<li>Olen nyt opettaja, mutta alunperin minusta piti tulla arkeologi. Enkä todellakaan kuvitellut kuopsuttavani mitää Euran kalmistoa, vaan olin varma, että löytäisin koskemattoman faraon haudan tai vähintäänkin inkojen aarteen. </li>
<li>Olen syntynyt täysin vailla sävelkorvaa, mutta haaveilen vielä osallistuvani laulutaidottomien laulukurssille.</li>
<li>Harrastin lapsena runonlausuntaa.</li>
<li>Rakastan saippuakuplien puhaltamista. Vuosia sitten yritimme poikieni kanssa kehittää liuoksen, josta saisi jättiläiskuplia. Olimme lukeneet sellaisesta lehdestä, mutta emme onnistuneet.</li>
<li>Kerran tein perhosbaarin, jonka lehtijutun mukaan piti houkutella paikalle kymmenittäin kauniita, värikkäitä perhosia. Vaikka perhe protestoi, pidin baaria puunoksassa roikkumassa päiväkausia. Perhoset eivät koskaan tulleet. Taidan yrittää ensi kesänä uudelleen. Nyt lähetän nämä tunnustukset haasteineen edelleen Leenalle (<a href="http://tuumasta-toimeen.blogspot.com/">http://tuumasta-toimeen.blogspot.com</a>) ja Tuulalle ( <a href="http://tuulher-no.blogspot.com/">http://tuulher-no.blogspot.com/</a>)</li>
</ol>Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-43947351985905521712012-03-06T15:33:00.000+02:002012-03-06T15:33:09.888+02:00EIKÖ RUOKA KELPAA?<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-tN3Qrlpv3X8/T1N1XHEtuLI/AAAAAAAAAZc/iQXkQ1w3Dl8/s1600/wokki+ja+icebug+005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://1.bp.blogspot.com/-tN3Qrlpv3X8/T1N1XHEtuLI/AAAAAAAAAZc/iQXkQ1w3Dl8/s640/wokki+ja+icebug+005.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puisessa paistinlastassa lukee jo hiukan haalennein kirjaimin "ÄITI". Rakkaaksi tullut työväline on esikoisen vuosia sitten antama joululahja.</td></tr>
</tbody></table><br />
<br />
En ole varmasti ainoa, jolle jokapäiväinen ruuanlaitto on välillä pakkopullaa. Paitsi, että ruuan pitäisi olla terveellistä, vaihtelevaa, edullista sekä erittäin helppoa ja nopeaa valmistaa, olisi sen vielä oltava kaikkien perheenjäsenien mielestä vähintäänkin siedettävän makuista. Joku ei perusta keitoista, toinen karttaa hiilareita, kolmas ei ylipäätään pidä kypsistä kasviksista...<br />
<br />
Olen pääasiallisesti vetänyt tiukkaa linjaa: tätä on nyt ruokana, eikä muuta ole tarjolla. Seurauksena on muodollinen aterialle osallistuminen ja vähän myöhemmin tapahtuva välipalojen etsiminen. Jääkaapissakaan kun ei ole lukkoa. Mukana seuraa huoli siitä, syövätkö liikkuvat nuoret riittävän täysipainoisesti.<br />
<br />
Viime aikoina olen alkanut antaa hiukan periksi. Painotan enemmän ruokalajeja, jotka ovat suosittuja tai ainakin melko suosittuja. Yritän sitten tehdä niistä mahdollisimman terveellisiä mm. harrastamalla kasviskätkentää. Soseutettuja juureksia tai hienoksi raastettua kesäkurpitsaa ei huomaa kukaan. Salaatti onneksi kelpaa kaikille.<br />
<br />
Hyvin kaupaksi meneviin ruokiin perheessämme kuuluvat mm. erilaiset wokit. Maustekastikkeiden ryydittäminä päätyy ainakin osa kasviksista jopa valikoivan kuopuksen suuhun. Tänään ruokalistalla on indonesialaista kanawokkia salaatin kera.Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-26451629847977620742012-03-05T15:00:00.000+02:002012-03-05T15:00:09.561+02:00LUNTA LIIAKSI ASTIKerroin syksyllä pihavarston rakennusprojektista. Runsasluminen talvi on tuonut mukanaan huolen melko kevytrakenteisen varaston katon kestävyydestä. Onneksi apuun löytyi laite, jolla lumikuormaa voi vähentää maasta käsin. Katto ei kuormitu kiipeilystä enää enempää ja lumenpudottaja on turvassa maan kamaralla. (Kunhan vain muistaa pysyäpoissa putoavan lumen tieltä.) Kuvissa näkyy, miten lumen pudottaminen sujuu. Viimeisestä kuvasta selviää, millaisesta härvelistä on kysymys. Merkiltään lumenvedin on Snow Dropper.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-n49w_TcEmD8/T1OEKQARIjI/AAAAAAAAAZ0/MkQ8asRERWc/s1600/kahvinkeitin+ja+kattolumet+019.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://2.bp.blogspot.com/-n49w_TcEmD8/T1OEKQARIjI/AAAAAAAAAZ0/MkQ8asRERWc/s640/kahvinkeitin+ja+kattolumet+019.JPG" width="640" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-IQjILTLoBoI/T1OEP263rCI/AAAAAAAAAZ8/8oDWp2xV7QM/s1600/kahvinkeitin+ja+kattolumet+020.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://3.bp.blogspot.com/-IQjILTLoBoI/T1OEP263rCI/AAAAAAAAAZ8/8oDWp2xV7QM/s640/kahvinkeitin+ja+kattolumet+020.JPG" width="640" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-Htf1NVAKQ-4/T1OEVS5Z3pI/AAAAAAAAAaE/sga3HvaLkaQ/s1600/kahvinkeitin+ja+kattolumet+022.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://2.bp.blogspot.com/-Htf1NVAKQ-4/T1OEVS5Z3pI/AAAAAAAAAaE/sga3HvaLkaQ/s640/kahvinkeitin+ja+kattolumet+022.JPG" width="640" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-9cV8CNTY8bI/T1OEbbJiovI/AAAAAAAAAaM/ftJ2NcvykNE/s1600/kahvinkeitin+ja+kattolumet+024.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://4.bp.blogspot.com/-9cV8CNTY8bI/T1OEbbJiovI/AAAAAAAAAaM/ftJ2NcvykNE/s640/kahvinkeitin+ja+kattolumet+024.JPG" width="640" /></a></div>Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-51826235309011366452012-03-04T16:20:00.002+02:002012-03-04T17:12:23.919+02:00TUNNETTEKO ICEBUGIT?Taannoin kaupungilla käydessämme mies raahasi minut urheilukauppaan ja ilmoitti ostavansa minulle kengät. Harasin vastaan. Olisi ollut paljon romanttisempi yllätys joutua temmatuksi sisälle vaikkapa koruliikkeeseen. Mies kysyi myyjältä heti tiettyja kenkiä, joita aloin sitten sovitella. Oikean kokoiset löytyivät ja ne ostettiin. Olin vieläkin empivä. Olin varma, että oli tullut tehtyä turha ostos.<br />
<br />
Sitten tulivat liukkaat kelit. "No nyt lähdet kokeilemaan uusia kenkiäsi", mies kehotti. Laitoin jalkineet vähän nyrpistellen jalkaani ja lähdimme ulos. Kengät olivat loistavat! Lähikadulla oli peilijää, jonka pinnalla vesi lirisi. Ja minä astelin kuin kuivalla asfaltilla. Kysymyksessä ovat Icebug -merkkiset nastakengät. Kengillä voi huoletta käydä myös esimerkiksi kaupassa. Lattiapinnalla nastat painuvat automaattisesti sisään. Vain puulattiaa on ohjeen mukaan vältettävä. Lisäbonuksena on vedenpitävyys. Kenkiä myyvät ainakin Intersportit.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-ZkzW45E3jkY/T1N5XAxKVJI/AAAAAAAAAZk/41T-cCQjla8/s1600/wokki+ja+icebug+016.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://1.bp.blogspot.com/-ZkzW45E3jkY/T1N5XAxKVJI/AAAAAAAAAZk/41T-cCQjla8/s640/wokki+ja+icebug+016.JPG" width="640" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-8UcBfCF92lE/T1N5e-g-MII/AAAAAAAAAZs/1NfmywMW7rk/s1600/wokki+ja+icebug+019.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://3.bp.blogspot.com/-8UcBfCF92lE/T1N5e-g-MII/AAAAAAAAAZs/1NfmywMW7rk/s640/wokki+ja+icebug+019.JPG" width="640" /></a></div>Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4982750079785530228.post-54914202167127356822012-03-02T17:49:00.001+02:002012-03-04T17:13:14.033+02:00VEDENKEITIN TULI TALOON<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ImJkU73qXOM/T1DrhBholwI/AAAAAAAAAZM/NUNpJbnjex0/s1600/kahvinkeitin+ja+kattolumet+003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="http://4.bp.blogspot.com/-ImJkU73qXOM/T1DrhBholwI/AAAAAAAAAZM/NUNpJbnjex0/s640/kahvinkeitin+ja+kattolumet+003.JPG" width="640" /></a></div><br />
<br />
Olen aina vastustanut vedenkeittimen hankkimista. En siksi, että vedenkeittimissä sinänsä olisi jotakin vikaa, vaan koska inhoan täyteen ahdettuja työtasoja. Vedenkeitin on minusta ollut jotakin, mitä ilmankin tulee toimeen. Tarvitessani tilkan kuumaa vettä esimerkiksi liivatetta käyttäessäni, olen lämmittänyt sen mikrossa.<br />
<br />
Mies on jo pitkään ollut apparaatin hankkimisen kannalla. Viime aikoina hän on vatsavaivojen vuoksi jättänyt kahvin juonnin melkein kokonaan, minkä vuoksi teenjuonti perheessämme on kasvanut räjähdymäisesti. Vesipannun kuumentaminen levyllä vie kieltämättä aikaa. Käydessäni yhden naisen viivytystaistelua vedenkeitintä vastaan, olen ylistänyt taloudellisen ja nopean mikrokuumennuksen etuja, jopa ehdottanut tavallisen keraamisen lieden vaihtamista induktiomalliin.<br />
<br />
Nyt kun miehellä on jo toinen kova flunssa peräkkäin, on vedenkeittimen tarve kasvanut kriittisiin mittoihin. Kuumaa mehua tai teetä on melkein koko ajan tekeillä, eikä kukaan tunnu muistavan ottaa porisevaa vesipannua levyltä. Vedenkeitin oli siis saatava ja heti. Onneksi pääsin itse valitsemaan mallin. Kodin Ykkösen valikoima oli yllättävän laaja, ainakin kymmenen eri mallivaihtoehtoa. Elegantiksi ei niistä tosin voinut sanoa yhtäkään. Valitsin pienehkön ja mahdollisimman eleettömän mallin, joka on lisäksi kevyt ja käteen sopiva. Työtasollamme nököttää nyt OBH Nordica.Kauniin turhuuden Terhihttp://www.blogger.com/profile/00426846432953568240noreply@blogger.com6