torstai 29. maaliskuuta 2012

ILOINEN JUHLIJA VAI MIELENSÄPAHOITTAJA?

Rakastan juhlia ja mielestäni niitä kaikkia kannattaa viettää. Arkisia päiviä on muutenkin tarpeeksi. Antaumuksellisesta joulun juhlinnastani olenkin jo aiemmin kertonut. Olen myös melko tarkka tietyistä juhliin liittyvistä säännöistä: esimerkiksi mämmiä ei perheessämme ennen virallista pääsiäistä maisteta, eivätkä lapsemme ole koskaan jouluisin saaneet mitään etukäteislohtupaketteja. Lucianpäivänä perhe saa herätä uunituoreen (pakaste)pullan tuoksuun ja Pyhän Lucian nimikkolauluun.

Olen kuitenkin huomannut suhtautuvani hieman varauksella joihinkin sellaisiin juhliin, jotka ovat rantautuneet Suomeen vasta muutama vuosikymmen sitten tai vasta aivan viime aikoina. En ole oikein koskaan päässyt Ystävänpäivän makuun. En lähetä ystävilleni kortteja tai edes tekstiviestejä. Vastaan toki saamiini tervehdyksiin. Myös Halloweenin viettoon huomaan suhtautuvani hieman varautuneesti. Päiväkotilapset kai sitä enimmiltään viettävätkin. Minä en, hämmästyttävää kyllä, innostu edes pihan kurpitsakoristelusta.

Tänään Ylen nettisivuilla kerrottiin amerikkalaistyylisten Baby Shower -kutsujen nopeasta yleistymisestä Suomessa. Vielä kymmenisen vuotta sitten muistan lukeneeni aiheesta artikkelin, jossa todettiin, että B.S.-kutsuja ei harrasteta Suomessa, koska kaikki saavat äitiyspakkauksen. Baby Showerin alkuperäinen tarkoitushan lienee ollut auttaa äiti ja vauva alkuun (kuten myös Kelan lahjalaatikon). Toki on hauska idea, että tuleva äiti viettää mukavan illan ystävättärien kanssa vielä, kun siihen on kaikessa rauhassa mahdollisuus. Lähinnä minua mietityttävät ne lahjat. Ainakin kutsukuvia katsellessani ne ovat näyttäneet melko arvokkailta. Onko tarkoitus, että vauvan synnyttyä annetaan uusi lahja? Entä juhlijoiden joukossa oleva mahdollinen tuleva kummitäti, joka saa tiedon kunniatehtävästään vasta vauvan synnyttyä? Kolme lahjaa?

Myönnän. Tämä on juuri sellaista mielensäpahoittaja -pohdintaa. Olen jo selvästi hitaampi ottamaan uusia tapoja omakseni. Järkytyinhän suomalaisessa jouluelokuvassa lentävistä poroistakin. Luitte oikein: lentävistä! Oikean joulupukin porot kun eivät lennä.



Kuva: mysewingroomsara.blogspot.com

11 kommenttia:

  1. Siis EI voi olla totta....eihän porot lennä...eihän....:)

    Minäkään en välittä ihmmeemmin noista amerikkalaisista kissanristiäisistä..

    VastaaPoista
  2. Siinä oli mietteitä herättäviä ajatuksia, joista monestakin olen samaa mieltä. Vauvajuhlia en ole viettänyt ja Halloween ei kiinnosta. Halloweenista kirjoitin blogissani viime syksynä vähän yliammutusti.
    http://valuakuvasa.blogspot.com/2011/11/viikon-kekkerit.html
    Ystävänpäivä on maailmalla ns. rakastavaisten päivä. Suomessa se ei ole saanut pelkästään tuota merkitystä. Kaupallisten pyrkimysten vuoksi käsitettä lienee laajennettu. Ystävänpäiväkrääsää en osta. Pelkkä toivottaminen riittää. Kai kaikkien juhlien kaupallistamisella on tarkoitus saada myydyksi tavaraa paljon ja joka vuosi. En keksi mitään muuta syytä. Porot eivät tosiaankaan lennä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin vielä huikkaamaan, että blogissani on sinulle tunnustus.
      http://valuakuvasa.blogspot.com/2012/03/kaunis-blogi-tunnustus.html
      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  3. Disney-porot lentävät. Aku Ankan kanssa kasvaneena se tuntuu luonnolliselta.
    Halloweenia, ystävänpäivää ja muita kotkotuksia minäkään en vietä enkä niistä piittaa. Nykyajan häätkin tuntuvat todella yliammutuilta. Kamalan kallista ja joka toisessa tapauksessa kankkulan kaivoon heitettyä rahaa kun ero tulee kohta häiden jälkeen.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista Irmastiina, Valua Kuvasa ja Pirkko! Ehkä se on juuri kauppojen krääsätarjonta sekä kenties myös joidenkin juhlien yllä leijuva liiallinen makeus, joka saa meikäläisen vastarinnan nousemaan.

    VastaaPoista
  5. Tuo kaupallistaminenhan se näemmä on mikä minuakin noissa vauvakutsuissa, ystävänpäivälahjoissa yms. ärsyttää. Tarkemmin ajatellessani, taitaa olla niin, että me ihmiset emme oikein osaa kommunikoida keskenämme ilman jotain roolitusta. Vasta sitten, kun tulee kriisejä päästään ihan persoonina kohtaamaan - terapiaryhmissä, työttömien tapahtumissa.... tai sitten kun olemme eläkkeellä ja nämä arkiroolit (ammatit yms) jäävät sivuosaan. ... elämä on....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, Marke. Taitaa olla jopa niin, että me kommunikoimme niillä tavaroilla joita ostamme itsellemme tai annammme muille.

      Poista
  6. Monet jutut eivät maksa täällä ulkomailla niin paljon kuin Suomessa, esimerkiksi vauvoille ja äideille suunnatut tuotteet. Hollannissa niinkuin monessa muussakin maassa on pitkät perinteet tulevan äidin lahjomisesta ja jopa naapurit tuovat usein lahjoja vauvan syntymän kunniaksi. Kalliita lahjoja ostavat vain sukulaiset ja parhaat ystävät mutta muuten lahjat ovat hyvinkin maltillisen hintaisia. En pidä vauvakutsuja, babyshowereita kaupallisena juttuna mutta jos sillä pyritään kilpavarustelemaan niin silloinhan homman nimi on tietenkin eri. Olin juuri täällä asuvan NY:stä kotoisin olevan tulevan äidin babyshowereissa ja siellä oli hauskaa. Hänen äitinsä ja sisarensa sekä parhaat ystävät lensivät tänne ihan sitä varten. Pääosa oli kyllä muilla kuin lahjoilla mutta niistä taidettiin ottaa eniten valokuvia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi champagne! Oli mukava saada tähän asiaan näkökulma myös Suomen ulkopuolelta. En halunnutkaan arvoatella baby shower -perinnettä sinänsä, toki Suomessakin annetaan paljon lahjoja vauvan syntymän kunniaksi. Itsekin saimme lahjoja ystävien ja sukulaisten lisäksi esim. naapureilta ja työkavereilta. Suomessa vain lahjat tavataan antaa vauvan synnyttyä. Lisäksi on se mainitsemani äitiyspakkaus, joka sisältää hyvän perusvarustuksen. Tuntuu, että Suomessa on kaiken tämän LISÄKSI alettu viettää babyshoweria, mikä saattaa ahdistaa osan lähipiiristä moninkertaiseen lahjontaan - jopa silloin, kun ei olisi oikein varaa.

      Ihanaa kevättä sinulle sinne Hollantiin!

      Poista
  7. En ole koskaan osallistunut vauvakutsuille, mutta rotinoita olen vienyt. Minusta on kiva, kun väsynyt äiti saa vadillisen vastapaistettua munkkeja, nakkisarvia, pullia tai muuta sellaista.

    VastaaPoista
  8. Rotinat ovatkin oiva perinne. Ja sillä perusteella, mitä olen blogistasi oppinut leipurintaidoistasi, tiedän, että sinun rotinavatisi saajat ovat onnentyttöjä!

    VastaaPoista