perjantai 12. huhtikuuta 2013

OIKEASTI KIPEÄ?

Olen ollut kipeänä. Sairastelu on edennyt mitä tyypillisimpään tapaan: flunssa käy kimppuun ankaralla kädellä. Luovut jumpista ja muista vapaa-ajan menoista, jotta jaksaisit töissä. Viikonloppuna yrität levätä ja kerätä voimia. Toimin juuri näin, mutta tauti tunti vain yltyvän. Toisen viikon tiistai-iltana kotiin tullessani tunsin oloni niin kehnoksi, että päätin jäädä seuraavana päivänä kotiin. Viettäessäni päivää dekkari kädessä sängyssä loikoillen koin ankaria omantunnontuskia. Olisinhan minä nyt yhdestä työpäivästä selvinnyt. Kohtahan se päivä jo olisi ohi. Jätin kollegan pulaan aivan turhaan.

Olo ei seuravana aamuna ollut sen parempi, mutta könysin töihin. Pitkän seminaaripäivän kruunasi käynti Stockan Hulluilla päivillä savuporotarjouksen houkuttelemana. Hetken tuntui, etten selviydy ulos neljän ruuhkassa pullistelevasta Herkusta. Otsaa ja poskionteloita särki, henkeä ahdisti, keuhkoon pisti ja päälle päätteeksi minua huimasi. Pitäisikö lähteä suorinta tietä kotiin? Ei, porostani en luovu! Tukeuduin ostoskärryihin ja jonotin sitkeästi kassalle. Koskaan aikaisemmin en ole ollut yhtä kiitollinen ostosten pakkauspalvelusta.

Kotiin päästyäni tilasin kuitenkin seuraavaksi päiväksi ajan työterveyslääkärille. Töissä tunnustelin jatkuvasti vointiani miettien samalla pitäisikö varaamani aika sittenkin perua. Flunssahan on virustauti ja paranee yleensä itsestään. Sitäpaitsi taas on viikonloppu edessä ja sen myötä mahdollisuus levätä. Työpäivän jälkeen lähdin kuitenkin vastaanotolle. Nolotti vähän. Entä jos käynti sittenkin on aivan turha? Oikeastaan vointikin tuntui jo vähän paremmalta.

Ystävällinen lääkäri kutsui minut sisään ja tiedusteli käyntini syytä. Huomasin ensimmäiseksi esittäväni epäilyni koko käynnin mahdollisesta tarpeettomuudesta. Kerroin kuitenkin oireistani ja niiden kestosta. Minua tutkiessaan lääkäri jäi miettimään, onko kysymys keuhkokuumeesta vai vain keuhkoputkentulehduksesta päätyen onneksi lopulta jälkimmäiseen. Lisäksi minulta löytyi poskiontelotulehdus. Myös toinen korva oli tulehtunut. Kotimatkalla apteekissa huomasin olevani helpottunut. Tajusin olevani todella väsynyt ja huonovointinen. On ihanaa olla hetken virallisesti sairas.


6 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista!
    Meillä yksi tyttäristä oli muutama viikko sitten tuollaisessa taudissa. Hänelläkin todettiin terveyskeskuksessa poskiontelo- ja korvatulehdukset ja annettiin lääkekuuri. Tauti ei kuitenkaan hellittänyt ja kun menimme toiselle lääkärille, tämä arveli heti syyksi mykoplasmaa (toivottavasti muistan nimen oikein!). Se vaati tosi jämerän ja pitkän antibioottikuurin. Toivottavasti selviät vähemmällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vielä ei ole olo helpottamaan päin, mutta toivottavasti tokenen maanantaiksi. Onhan työpäivä:)

      Poista
  2. Paranemisia sinne! Niin tutulta kuulosti tuo juttusi - epäilys, onko tarpeeksi sairas, että voi jäädä kotiin, huono omatunto, jne. Ja sinnitellään viikonloppuun saakka, jolloin ollaan ihan raatopoikki. Kyllä me suomalaiset naiset ollaan tunnollisia. Turhankin! Lääkäriin mennään vasta sitten, kun on tosi kyseessä. Hyvä jos silloinkaan. Ja joka kerta, kun lääkäri on pitänyt sen nuhdesaarnansa, että olisi pitänyt tulla jo aiemmin, luvataan, että joo, kyllä mä ensi kerralla. Ja sitten se lupaus autuaasti unohdetaan.
    Minulla on ollut jo 2 kuuria tämän vuoden puolella. Ja taitaisi olla kolmas tulossa. Mutta katsotaan, miten tämä etenee - ja sitten lääkäriin ensi viikon perjantaina - jos on ihan pakko;)
    Yritähän levätä siellä ja parannella itsesi kuntoon. Ja töihin ei liian aikaisin! Sanoo paraskin sanoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä - blogistani löytyy sinulle tunnustus;)
      Oikein hyvää viikonloppua!

      Poista
    2. Kiitos! Ja kiitos myös tunnustuksesta;) Se lämmittää raihnaista mieltäni. Kyllä tätä lääkäriongelmaa esiintyy miehilläkin. Meillä poikien ollessa pieniä meillä tuli usein riitaa miehen kanssa, onko kipeän lapsen käyttäminen lääkärissä jo aiheellista vai ei. Ja mies oli se, joka pelkäsi "turhaa" käyntiä - ikäänkuin se olisi vanhemmille suureksikin häpeäksi.

      Poista