keskiviikko 30. marraskuuta 2011

TYÖHUONE TOIMIVAMMAKSI

Tässä uusi työpöytämme. Muuramen lipastot ovat 70-luvulta ja 80-luvun alusta. Ajattomien kalusteiden hankkimista ei koskaan kadu. Maalaus seinällä on esikoisen 3-vuotiaana maalaama "Myrsky".

Jatkan pikkuhiljaa kotimme huoneiden järjestämistä uuteen uskoon jo lähes vuoden takaisen muuton jäljiltä. Kestää aikansa, ennen kuin eri tiloihin sijoittuvat tärkeimmät toiminnot kirkastuvat. Tarkoitan, että mikä on minkäkin huoneen olennaisin käyttötarkoitus ja miten toimivuus saadaan maksimoitua (kauneusarvoja unohtamatta).

Perheessämme on ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen erillinen työhuone. Innostuksissamme ajattelimme saaneemme samalla vierashuoneen. Tila on kuitenkin niin pieni, että vanha totuus kaiken saamisen mahdottomuudesta oli jälleen hyväksyttävä. Totesimme, että vierassänkyä tarvitsee niin harvoin, että sitä aivan hyvin voi säilyttää entiseen tapaan olouoneen sohvan alla (Muuramen vierasvara). Tarvittaessa se on kannettavissa työhuoneeseen.

Luovuimme siis sängystä. Tilalle halusimme lisää työskentelytilaa. Kerroin jo aiemmin lasitasosta, jonka hinnan kilpailuttaminen todella kannatti. Uusi lasitaso on nyt koko seinän mittainen ja tarjoaa työskentelytilan kahdelle. Vanhasta Ikean tietokonepöydästä irrotettiin pyörät ja liukutaso. Siitä saatiin työpöytä lukiolaiselle, joka viime ajat teki kaikki läksynsä sängyn laidalla. Pöytä muuten näkyy esikoisen huoneen uudistunutta ilmettä esittelevässä kirjoituksessa. Muuten työhuone kalustettiin kokonaan vanhoilla kalusteilla. Jopa 80-luvulla ensimmäiseen yhteiseen kotiin hankkimamme pakistanilainen villamatto löysi jälleen paikkansa.

Huone on vielä viimeistelyä vailla. Suunnitelmissa on ripustaa seinille lisää tauluja ja ompeluttaa ikkunaan valelaskosverho. Jo nyt viihdymme huoneessa paljon aiempaa paremmin. Tietokoneella käyntipaikasta on tullut uusi oleskelutila.

Tässä työhuone ennen muutosta.

Matto neljännesvuosisadan takaa on kulunut, mutta yhä kaunis. Nojatuolin ovat miehen vanhemmat hankkineet aikoinaan ensimmäiseen kotiinsa 1950-luvulla. Mekin olemme verhoiluttaneet sen jo kolme kertaa. Seinä tuolin takana kaipaa joko uutta väriä tai ainakin taulua ryhtiä antamaan.

Ainoat uudet hankinnat ovat työpöydän lasitaso ja kromatut työvalaisimet.

Ikävä kyllä ole iki-ihastunut tähän Josef Frankin Vegetable tree -kankaaseen. Siitä tulisi herkullinen laskosverho muuten melko yksikertaiseen huoneeseen. Harmina on vain kallis hinta. Kuva Svenskt Tenn

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

PIKKUJOULUVIIKONLOPPU

Minulta ehdittiin toivoa jo syntymäpäiväpäivitystä, joten tässä se tulee. Tänään on todellakin 51-vuotispäiväni. Syntymäpäivä tuntuu olevan yhä useammin siinä missä joulukin. Aamulla sain herätä ihanaan laulunmörinään ja juoda kahvit sängyssä. Vasta vähän aikaa sitten kuopusta vaipoissaan piti auttaa kiipeämään meidän sänkyymme ja nyt peti tuli täyteen karvaisia tai ainakin melkein karvaisia sääriä. Lahjaksi sain liput lauluyhtye Lumen Valon Mysterium-joulukonserttiin Uspenskin katedraaliin. En ole koskaan ennen kuullut heidän esiintyvän, joten odotan innolla kuulevani jotain erilaista.

Muuten juhlapäivä on kulunut arkisemmin mm. pyykkiä pesten. Haluan edes aloittaa työviikon ilman, että joltain puuttuu puhtaat sukat tai kalsarit. Sellaistakin on perheessämme tapahtunut, eikä toisten vaatekaapeista löytyvä apu ole aina siitä kaikkein istuvimmasta päästä.

Perjantaina minulla oli ilo osallistua ystäväni väitöstilaisuuteen ja pääsin samalla ihastelemaan Helsingin keskustan joulua. Stockmannin jouluikkuna on tietenkin omaa luokkaansa. Ikkunan läpi otetut kuvat eivät koskaan tahdo oikein onnistua, mutta napsin pari kuvaa muualta.

Helsingin ylipormestarin virka-asunto sijaitsee tässä kauniissa talossa. Ikkunaluukut, rosoinen katukiveys ja kertakaikkiaan upeat talvikukka-asetelmat ovat ihastuttava kokonaisuus.

Tässä kukat vielä lähempää. On loistava idea käyttää tällä tavalla tuijanoksia!

Kiseleffin talo on hiljattain avattu mittavan remontin jäljiltä. Tilat ovat todella kauniit - nyt tosin liian täydet joulumarkkinoiden vuoksi. Käsityöläistunnelma vain oli saanut väistyä uusien designputiikkien tieltä...

Yliopiston päärakennuksen empirepuoli oli hienompi kuin muistinkaan.

Tämä rakennus on aivan oikea paikka akateemiselle seremonialle. Käykää muuten joskus kurkistamassa yliopiston ikkunoista Senaatintorille. Varmasti yksi Helsingin kauneimmista näkköaloista.

torstai 24. marraskuuta 2011

SYKSYN PIMEYDESSÄ


Otsikko kuulostaa aivan Mari Jungstedtin dekkarin nimeltä, vai mitä? Aiheena se tuntuu olevan valitettavan ajankohtainen. Tänään oli varmasti kuluneen syksyn pimein päivä. Yritän teeskennellä, että valon puute ei vaikuta minuun, mutta tänään siitä ei enää ollut apua. Töissä tuntui, ettei luokkaa saa valoisaksi millään. Kotiin lähtiessä tyhjällä parkkipaikalla vilkuilin pystyyn nostettujen kauluksien lomasta, ettei kukaan syöksy pimeyden keskeltä kimppuuni.

Aamuista sentään selviydyn herätyslampun lempeällä avustuksella. Jos ette vielä ole tutustuneet kyseiseen kapineeseen, niin suosittelen lämpimästi. Valon herättämä ihminen on nopeammin toimintakykyinen. Pilkkopimeässä rämisevä herätyskello synnyttää ainakin minussa tunteen, että herään syvällä kaivon pohjalla. Ajatus edessä olevasta työpäivästä tuntuu sellaisella hetkellä kestämättömältä.

Pimeän päivän kunniaksi (tai siitä huolimatta) otin kotiin tultuani muutaman kuvan jouluvaloin koristellusta havukorista. Sain langoltani muhkean pussillisen havunoksia, joilla täytin suuren pajukorin. Se saa nyt korvata vanhan kotimme kauniin valaistun marjakuusen, jota pikkuisen ikävöin.


sunnuntai 20. marraskuuta 2011

HEMMOTTELUVIIKONLOPPU

Vaikka takana on aivan tavallisen pituinen viikonloppu, tunnen olleeni minilomalla. Lähdimme lauantaiaamupäivänä kohti Kokemäellä sijaitsevaa kesäkotiamme. Pääsimme vihdoin käyttämään lahjaksi saamamme Terveyskellarin lahjakortin. Seuraksi saimme siskoni miehineen. Paikka on upea! Infrapunasauna, laadukas tavallinen sauna ja hulppea poreallas olivat vapaassa käytössämme. Paikka oli kauniisti sisustettu. Kaikkialla oli kynttilöitä ja muita kauniita yksityiskohtia. Tarjolla oli myös juomia ja pieniä herkkuja. Harmiksemme olimme aliarvioineet ajantarpeemme. Kylpynautintoa olisi voinut jatkaa paljon pitempäänkin, mutta teatterista ei sovi myöhästyä.

Tampereen työväen teatterissa näimme meitä keski-ikäisiä naurattavan esityksen Parasta ennen, jonka ainoana näyttelijänä Ilmari Saarelainen tekee ison urakan. Näytelmässä lähestytään iän karttumiseen liittyviä ilmiöitä (niitä noloimpiakin) niin hauskalla ja lämpimällä tavalla, että jokainen katsoja varmasti poistuu teatterista hyvällä ja ehkä vähän huojentuneellakin mielellä. Omat kokemukset eivät loppujen lopuksi olekaan niin poikkeavia. Mökillä ihastelimme vielä hetken poikkeuksellisen hienoa tähtitaivasta.

Tänään kotiin tultuamme kuopus kiitteli vuolaasti viikonloppujärjestelyämme. Kotona oli ollut ihanan rentoa ilman vanhempia. Käytännöstä voisi hänen mielestään tehdä pysyvän. Mutta kun meille ehti jo tulla ikävä...

Poreallas oli todella houkutteleva

Joulun läheisyyden huomasi saunatonttujen läsnäolosta

Välillä saattoi vain levähtää ja seurustella

Kauniit yksityiskohdat ovat ainakin yhtä tervehdyttäviä kuin aromisuolat ja lämpökäsittelyt

Tätä ohjetta noudatimme mahdollisimman tarkasti

perjantai 18. marraskuuta 2011

IHANAA JOULUNAJAN VIRITYSAPUA

Sain tänään ystävältä oikean joulunodottajan toivelahjan: ruotsalaisen joululehden Geisha-laatikollisen kera! Töistä tullessani koti oli poikkeuksellisesti tyhjä. Minulle se on harvinaista luksusta. Keitin kahvit, avasin suklaapakkauksen ja aloitin lehden lukemisen. Työviikon stressi hävisi hetkessä. Ei ehkä kaikkein terveellisin vaihtoehto, mutta toki perjantaipulloa parempi.

Aamulla lähdemme miehen kanssa ajamaan mökille. Jätämme pojat ensimmäistä kertaa yli yön kahdestaan. Ainakin kuopus odottaa kokemusta innoissaan. Suunnitelmissa on saunomista, pitsan tilaamista ja elokuvailta. Jos kaikki menee hyvin, on pojilla (ja meillä) joskus mahdollisuus uusintaan. Me aikuiset pääsemme huomenissa nauttimaan terveyshoitolan hemmottelupaketista ja teatteri-illasta. Seuraksi saamme siskoni ja lankoni. Jos pimeä marraskuu näin etenee, ei kaamos ehdi pahasti ahdistaa. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!


maanantai 14. marraskuuta 2011

JOULUIHMINEN

Poltan tuikkuja Gunnel Nymanin pienissä lasimaljoissa, joiden pisarat tuikkujen valo saa hohtamaan kultaisina.

Olen Jouluihminen. Jouluihminen aloittaa joulutunnelmoinnin mahdollisimman aikaisin. Hän polttaa kiloittain kynttilöitä sisällä ja ulkona. Edellisvuotiset jouluvalot tuntuvat hänestä aina turhan vaatimattomilta tämän vuoden uutuuksiin verrattuna. Uusien ostamiseksi on keksittävä jokin tekosyy, kuten vaihtolamppujen saannin vaikeutuminen tai vanhojen valojen kohtuuton energiakulutus. Glögikestejä vietetään ahkerasti marraskuun alusta lähtien ja samalla selataan kaikki joululehtiuutuudet. Vanhemmat jouluaiheiset teemanumerot ja joulukirjallisuus kaivetaan myös esiin. Koristeita lisätään asteittain joka vuosi jotakin uutta hankkien. Elokuvateattereihin tuleva sentimentaalinen jouluelokuvauutuus käydään tietysti katsomassa.

Kaiken tämän minäkin teen. Näin pääsen oikeaan tunnelmaan. Jouluaiheisten lastenkirjojen ääneenlukemisesta olen valitettavasti joutunut luopumaan. Itsekseni aion ainakin katsoa kuvat (suosikkina Ilon Wiklundin Melukylän joulu!). Leipomisen suhteen olen käynyt aina vain laiskemmaksi. Onneksi suosikkejani torttuja on niin helppo tehdä. Lanttulaatikon teen valmiista soseesta, eikä kanelin ja muskotin ryydittämä tuoksu poikkea lainkaan äidin versiosta.

Sisälläni elävä Jouluihminen kukoistaa jouluaattoon asti. Aikaa ja vaivaa säästämättä käyn ostoksilla, koristelen, valmistan joulutervehdyksiä ystäville sekä suunnittelen tarjoiluja ja kattauksia. Etsin varmasti juuri sellaiset joulukukat, jotka minulla tänä vuonna on mielessäni. Juhlinnan saavutettua huippunsa Jouluihmiseni lakastuu nopeasti. Kun kaikkialle levitetyt jouluvalot ja koristeet pitäisi korjata kaappien kätköihin, ei asia kiinnosta minua enää tippaakaan. Led-lamppujen solmuun menneiden johtojen kanssa kamppaileva mieheni ei tässä vaiheessa yleensä suo minulle kiitosta vaivalla valmistellusta joulusta. Se on kuitenkin hinta, jonka hän joutuu maksamaan siitä, että saa olla naimisissa aidon Jouluihmisen kanssa.

Ankarasta flunssasta huolimatta piipahdin eilen ulkosalla sen verran, että sisäänkäynnin koristeeksi saatiin edes yhdet jouluvalot.

Wanhan Porvoon fapriikin jouluglögi on tämänvuotinen suosikkimme. Maku pyöristyy tilkalla mantelilikööriä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

ISÄNPÄIVÄ ON MUUTTANUT LUONNETTAAN


Kun mieheni kanssa olimme pienten poikien isä ja äiti, oli isänpäiväaamu kovin erilainen kuin nyt. Oli vielä melkein aamuyö (tai ainakin siltä tuntui), kun heräsin pienten käsien leipomiseen kyljessäni ja kosteaan kuiskaukseen. "Äiti herää! Isää täytyy onnitella." Könysin pystyyn ja kahvinkeitossa tuntui olevan melkein liiaksikin auttavia käsiä. Tarkoin varjellut lahjapaketit kaivettiin piiloistaan ja jännittyneiden onnittelijoiden ilo oli ainakin yhtä iso kuin päivänsankarilla itsellään.

Tänään olin laittanut herätyskellon soimaan ja keittiössä oli humisevan hiljaista työntäessäni valmispaistopatongit uuniin ja ladatessani kahvinkeitintä. Vasta kun aamupala oli tarjottimella valmiina, kävin herättämässä teinit. Heidän kunniakseen on sanottava, että ylösnousu sentään tapahtui tavanomaista ripeämmin. Onnittelulaulumme ei ehkä kuulostanut kovin kauniilta, mutta onnittelulaulu se oli sekin. Ja isä muisti esittää asianmukaisen yllättänyttä. Kun olimme hetken seurustelleet sängyllämme, kuului kuopuksen kysymys: "Joko mä voin mennä?"

perjantai 11. marraskuuta 2011

UUSI JA VANHA ETEINEN

Kerroin jo aikaisemmassa kirjoituksessani lähes pakkomielteeksi muuttuneesta tarpeestani vaihtaa eteisen, keittiön ja tuulikaapin lattiamateriaali. Halusin muuttaa oranssinkukertavan, hiukan kirjavan laattalattian rauhallisempaan ja muun sisustuksen kanssa paremmin yhteensopivaan lattiamateriaaliin. En kuitenkaan ollut valmis pölyiseen ja työlääseen laattojen vaihtoon. Päätin käyttää oikotietä ja niin laattalattia päällystettiin harmaalla kivijäljitelmälaminaatilla. Samassa yhteydessä tuulikaapista purettiin alkuperäinen koko seinän mittainen 60 cm syvä kaapisto, joka vaihdettiin 36 cm syviin peiliovisiin kaappeihin. Näin tuulikaapista hävisi putkamainen tunnelma ja saatiin lisää tarpeellista tilaa kääntyilemiseen ja ohitustilanteisiin (uskokaa pois: meillä syntyy ruuhkaa jopa tuulikaappiin!).

Laminaatti on Pergon sävyä nimeltä Grafiitti. Se sointuu hyvin olohuoneen takan edustan vuolukivilaatoitukseen sekä keittiön vaniljanvalkoisiin kaappeihin ja punagraniittitasoihin. Tätä ei todellakaan voinut sanoa aiemmasta lattian väristä. Peiliovikaapit ovat Ikean Pax-sarjaa. Muutokseen nähden kustannukset pysyivat erittäin kohtuullisina. Kotiin on nyt paljon mukavampi tulla.

Ohessa muutama kuva uudesta ja vanhasta eteisestämme. Olen pahoillani "ennen" kuvien laadusta. Kuvia ei enää löytynyt koneelta, joten jouduin tyytymään skannaukseen.

Tämä kuva on otettu kodinhoitohuoneen ovelta. Siinä näkyy myös hieman keittiön uutta lattiaa. Keittiön pyökin väriset sokkelit korvattiin remontin yhteydessä valkoisilla. Pyökin sävy riiteli mielestäni pahasti viereisessä ruokailutilassa alkavan tammiparkettilattian kanssa.

Uusi lattia on luonnossa hieman vaaleampi ja harmaampi kuin tässä kuvassa.

Tässä eteinen päivastaisesta suunnasta. Eteistilasta avautuu yhteensä viisi ovea sekä yksi oviaukko. Aiempaa hillitympi lattia rauhoittaa mielestäni rikkonaista tilaa.


Tuulikaappi on nyt huomattavasti aiempaa avarampi. Kauppakassien kanssa pääsee nyt sisälle matolla tavallisesti lojuvasta nuorten miesten kenkäkasasta huolimatta.

Tältä eteinen näytti ennen.

Tuulikaappi ei vanhassa asussaan tuntunut toivottavan sisääntulijoita tervetulleeksi...

maanantai 7. marraskuuta 2011

ESIKOISEN HUONE ASUMISKUNTOON

Kotimme makuuhuoneista kolme on näihin aikoihin asti ollut siinä järjestyksessä ja sillä kalustuksella, mitä niihin sattui muuttopäivän tuoksinassa viime joulukuussa päätymään. Emme halua hankkia uusia huonekaluja. Nykyisen rompemäärän täytyy riittää neljän hengen asumiseen. Olin kuitenkin vakuuttunut, että jo pelkkä kalusteiden uudelleenjärjestely pienellä siivouksella ryyditettynä saisi ihmeitä aikaan.

Aloitin vanhemman pojan huoneesta. Tila on todella pieni. Komerot vievät yhden seinän kokonaan ja niiden ovet vaativat avautumistilansa. X-boxia on päästävä pelaamaan sängyllä istuen. Työpöytää poika toivoi sijoitettavaksi ikkunan eteen. Vaihtoehdot tuntuivat olevan vähissä. Panimme kuitenkin tuulemaan. Yksi (tyhjä!) hylly vietiin varastoon. Muuten käytettiin olemassaolevia kalusteita. Piristykseksi haettiin Ikeasta juliste ja kehykset. Se jäikin ainoaksi ostokseksi. Ohessa muutama valokuva muutoksesta. Ainakin muutokseen alussa epäluuloisesti suhtautunut asukas on tyytyväinen lopputulokseen.

Muuhun kalustukseen nähden turhan kapea ja korkea kirjahylly sijoitettiin sängyn päätyyn, missä se samalla toimii yöpöytänä. Oikealla näkyvä siniharmaa lipasto toimii tasona pelikoneen näytölle. Komeroseinä jää vasemmalle.

Työpöytä mahtui juuri ja juuri ikkunan eteen, niin kuin asukas toivoi. Viereen mahtui vielä yli 30 vanha Muuramen lipasto. Seinällä näkyvä juliste kehyksineen on uusi ja hankittu Ikeasta.

Tältä huone näytti ennen uudelleenjärjestelyä. Tavoitteena muutoksessa oli sekä toimivuuden, että viihtyisyyden lisääminen.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

AMERIKAN TINTTIÄ KATSOMASSA


Kävimme koko perheen voimin katsomassa uutta Tintti-elokuvaa (Tintin seikkailut. Yksisarvisen salaisuus.). Olemme kaikki Tintti-faneja ja miesväki osaa luullakseni tarinat ulkoa. Siksi usein Tintti-kirjojen repliikkejä siteerataan kotikeskusteluissamme. Varustauduimme kaikki mahdolliseen pettymykseen, mutta yllätyimme positiivisesti: Steven Spielberg ei ollut pyrkinyt orjallisesti seuraamaan Hergén luomaa tarinaa, vaan yhdistellyt aineksia useammasta Tintistä ja käyttänyt lisäksi taiteilijan vapautta. Ratkaisu oli varmasti viisas. Nyt kenelläkään ei ollut syytä takertua mahdollisiin virheisiin; poikkeamat alkuperäisestä olivat sen verran suuria. Animaatiot olivat hienoja. Hetkittäin mietin, että katselenko sittenkin todellisia ihmisiä. Toki toimintakohtausten räiskintä meni paikoitellen överiksi ja filmissä käytetyt nimien englanninkieliset käännökset tuntuivat kummallisisilta. Onneksi suomenkielisessä tekstityksessä käytettiin alkuperäisiä ranskankielisiä nimiä. Milou oli Milou eikä Snowy. Kotiin päästyä oli pakko kaivaa Tintit esille ja tarkistaa, miten tarina "oikeasti" meni.

Viikonloppu on mennyt muutenkin rentouttavissa merkeissä. Lauantaina saimme nauttia vieraista ja ulkoilemaankin olemme ehtineet. Rasittavaa oli vain tämänpäiväinen Ikea-käynti. Älkää koskaan menkö Ikeaan sunnuntaina!!! Onneksi menin yksin, enkä pyytänyt miestäni mukaan, niin kuin aluksi ajattelin. Perheriidan todennäköisyys olisi siinä tapauksessa ollut reilusti yli 100 prosenttia. Tiesin myös tarkkaan, mitä olin hakemassa (uusia työpöytävalaisimia), enkä sortunut katselemaan mitään muuta. Ulos päästyäni vedin muutaman kerran syvään henkeä ja yritin rauhoittaa mieleni. Nyt on mukava kirjoitella uuden lampun valossa:)