torstai 9. helmikuuta 2012

LEIVINUUNI


Muuttaessamme uuteen kotiin runsas vuosi sitten saimme samalla elämämme ensimmäisen leivinuunin. Uuni on muhkean vuolukivitakkamme yhteydessä. Ensimmäinen ajatukseni massiivisesta takkauunistamme oli sen purkaminen. Tilalle halusin kauniin, valkoisen, suoralinjaisen takan. Mietin myös takan pinnoittamista, mutta röpelöpintaiset muhkeat kulmakivet muodostuivat sen suunnitelman esteeksi. Kun takkaa sitten ruvettiin käyttämään lämmitykseen viime talven kipakoilla pakkasilla, huomasin katselevani kivikuvatusta aiempaa suopeammin - jopa hyväksyvästi. Vuolukiven lämmönvarauskyky on kiistaton.

Leivinuuni on sen sijaan saanut säilyttää koskemattomuutensa. Kuopuksemme on tosin haaveillut pizzan paistamisesta oikean uunin pehmeässä lämmössä aina siitä lähtien, kun kiinteistönvälittäjä asunnon esittelytilaisuudessa maalaili pojalle kiviuunipizzan ylivertaisuutta.

Tänään sitten päätimme, että lämmitämme uunin ensimmäistä kertaa ja testiruokana valmistamme kauan odotettua Italian herkkua. Neljän tunnin ahkeran lämmityksen jälkeen pizzat nostettiin uunin lämpöön. Hyvältä maistuivat. Ruokajuomaksi nautimme inkivääriolutta, mikä sai miehen ja minut nostalgisesti muistelemaan Viisikon seikkailuja (tai pikemminkin heidän retkieväitään).

Uunin jälkilämpö valitettavasti valuu hukkaan, kun ohraryynit jäivät ostamatta. Kahdeksan minuutin kaurahiutaleita tuskin kannattaa hauduttaa uunissa läpi yön. Onnistunut leivinuunikokeilu herätti meissä pientä ylpeyttä. Ratkaisimme jopa sen kaikista suurimman mysteerin: mistä tietää, milloin uuni on sopivan lämmin? No - huomasimme, että uunissa on lämpömittari.

3 kommenttia:

  1. Leivinuuni on ihana keksintö. Muurautimme uuteen taloomme takan, jonka yhdellä sivulla on myös leivinuuni. En vielä osaa paistaa siinä mitään, mutta aion opetella kyllä. Pizzaa olisi meilläkin tilauksessa ja haudutettua riisipuuroa. Vanha kunnon uunilimppuresepti pitäisi kokeilla myös.

    Vuolukivestä tehdyt uunit varaavat lämpöä hyvin. Näillä pakkasilla se on mahtava lisälämmönlähde. Kun haaveilit muutoksia uuniin, eikö tosiaan olisi mahdollista muokata sitä? Oletteko konsultoineet ammattimuuraria, joka tekee uunimuutoksia? Luulisi voivan kopsia kivet alas ja muokata ulkoasua särkemättä kuitenkaan varsinaista uuniosaa siellä sisällä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Valua Kuvasa! Uuni on tosiaan ihana - jos lämmöstä puhutaan. Tuo idea ammattilaisen konsultoinnista on hyvä. Täytyykin laittaa toimeksi:)

    VastaaPoista
  3. Kannattaa kysyä ainakin kahdelta tai kolmelta eri muurarilta. Voit saada jokaiselta täysin erilaisen vastauksen.

    Jos palkkaat tekemään jonkun uunille jotakin, kaikki kannattaa sopia kirjallisesti. Suullinenkin työsopimus on pätevä, kuten varmasti tiedät, mutta tästä ammattikunnasta on sen verran "erikoisia" kokemuksia, että kaikki yksityiskohdat kannattaa kirjoittaa paperille ja allekirjoituttaa. Helpompi on teettää se jollakin firmalla tai yrittäjällä kuin palkata itse työntekijä. On aina helpompi nauttia kuluttajansuojaa asiakkaana kuin kärsiä itse työnantajana nahoissaan, jos asiat menevätkin pieleen...

    Meille tuli varaava tiiliuuni juuri sen vuoksi, että sitä voi muokata uudelleen ja uudelleen, jos alkaa kyllästyttää. Sen voi rapata, kaakeloida, maalata - tai purkaa pois.:D Vielä rakennuslupaa hakiessamme haaveilin vuolukiviuunista, kunnes sitten uunikauppoja kierrellessä minulle iski "funkkistauti".

    VastaaPoista