SYYLLINEN

Tämä kaveri voisi toimia perheemme yleisenä syyllisenä. Kanisteriveistos Kiasman Afrikka-näyttelystä vuodelta 2011.

Asuuko teillä syyllisiä? Meillä asuu. Viimeksi tänään mies tuli töistä kotiin äkäisenä unohdettuaan työpuhelimensa kotiin. Yllättäen kävi ilmi, että minä olin asiaan syypää. Seisoin aamulla eteisen lipaston edessä näpyttelemässä englanninkielistä tekstiviestiä juuri silloin kun mieheni halusi avata laatikon ottaakseen työpuhelimensa. Mies palasi noutamaan salkkunsa, eikä muistanut enää napatta puhelinta mukaansa. Sen sijaan hän oli muistanut kirkkaasti koko pitkän päivän KENEN SYY puhelimen unohtuminen oli.
Joskus taas hän on jättänyt lompakkonsa keskelle ruokapöytää ja rahamassi on hautautunut päivän lehtien alle. Syyte on tällä kertaa lompakon kätkeminen.

Totuuden nimessä tunnistan kyllä saman piirteen itsessäni. Esimerkiksi aamuiseen myöhässä olemiseen löytyy yleensä aina syypää itseni ulkopuolelta. Jos en keksi, mikä tai kuka on minua aamulla viivyttänyt, niin ainakin on nukkumaanmeno viivästynyt perheen jälkiä korjatessa tai ovien paiskimista kuunnellessa. Ylimääräisellä 20 minuutin sängyssä lojumisella ei tietenkään ole asian kanssa mitään tekemistä.

Hankaloittavatko muut ihmiset kohtuuttomasti teidän elämäänne? Tuleeko teille maksamattomasta laskusta maksukehotus vain siksi, että joku on ilkeyksissään tai sitten paatuneen välinpitämättömyytensä seurauksena kätkenyt laskun alkuperäisversion lehtikeräykseen Hesarin ja mainoslehtien väliin? Unohtuuko kirjaston kirja vielä kerran auton takapenkille vain siksi, että harteillenne on kasattu niin kohtuuttomasti muistettavaa, jota kukaan ei suostu jakamaan?

Ehkä elämästämme tulisi kestämätöntä, jos emme voisi harjoittaa tällaista ei-vapaaehtoista vastuun jakamista. Muuten farkkujen seurana pesukoneessa pyörivän I Phonen katseleminen muodostuisi sietämättömäksi taakaksi.