FRAKKIA ETSIMÄSSÄ

Kävin eilen illalla vanhemman poikani kanssa frakkivuokraamossa. Kerta oli elämäni ensimmäinen. Poika tiesi, että varaus vanhojen tansseja varten on parasta tehdä hyvissä ajoin. Sovitusaika oli tilattu jo elokuun alussa.

Tunnelma vuokraamossa oli yllättäen milteipä juhlava. Satunnaisten sulhasmies- ja bestman-kävijöiden lisäksi asiakaskunta muodostui hiukan keskenkasvuisista nuorista miehistä keski-ikäisine äiteineen. Ilmassa väreilivät poikien jännitys ja epävarmuus (miten nämä napit oikein kiinnitetään!) ja äitien kokema liikutus. Miten vasta äsken vaunuissa työnnellyt pienokaiset yhtäkkiä peilailevat itseään lakeerikengissä ja frakissa? Kyllä siinä silmäkulma kostui. Lohdullisen muistutuksen siitä, että aikuisuuteen kuitenkin on vielä aikaa, toivat yksitavuisina mörähdellyt vastaukset sekä aina välillä äiteihin kohdistetut kysyvät katseet. Tuntui hyvältä, että olemme vielä tarpeellisia.

Me äidit keskustelimme vilkkaasti. Kokeneemmat jakoivat auliisti vinkkejä meille noviiseille. Totesimme myös, että tässä tilanteessa on verratonta etua olla pojan äiti. Tyttären varustaminen vanhojen tansseihin tulisi huomattavasti kalliimmaksi. Meillä ei vuokrafrakin lisäksi tarvita muuta kuin isoisän vanha ulsteri ja purkki hiusvahaa.

Kamera valitettavasti unohtui kotiin. Täysin aiheeseen sopimattomana kuvituksena liitän tähän kuvan valmiista pihavarastostamme. Lukkoseppä on vielä parasta aikaa tekemässä osuuttaan.

Rännit ja sähköt vielä puuttuvat, mutta sisällön puolesta varasto on jo täynnä:)