TOIVOTTAVASTI KAIKILLA OLI HYVÄ JOULU

On Tapaninpäivän ilta, enkä oikein voi enää toivottaa kenellekään hyvää joulua. Toivon kuitenkin, että kaikilla oli hyvä joulu. Iloinen, riemukas, rauhaisa, tyyni, kotoinen, eksoottinen, jännittävä tai mitä ikinä hyvä joulu kenellekin tarkoittaa.

Työ- ja joulunvalmistelukiireiden yhdistelmä äityi joulun alla niin tyrmääväksi, että blogipäivitykset jäivät. Joulukiireet merkitsevät minulle aina ainutlaatuista yhdistelmää korventavaa stressiä ja onnentäyteistä odotusta vaakakupin heiluessa puolelta toiselle. Sitten lopulta se alkaa: joulu.

Tänä vuonna vietimme aaton nelistään perheen kesken. Pohjanmaan pappa oli tällä kertaa liian väsynyt matkustaakseen luoksemme joulun viettoon. Tämä teki mielemme hiukan haikeiksi. Olimme myös ensimmäistä kertaa ilman iki-ihanaa joulupukkia. Jos pelkäsin joulutunnelman pukittomuudesta särkyvän, olin kuitenkin onneksi väärässä. Pukin tuoma jännitys ja ilo tietysti puuttuivat, mutta tilalle saimme uudenlaista rentoutta ja vapautta. Kukkaan ei ollut tulossa, ketään ei odotettu. Olimme täysin vapaita aikataulusta. Joulupäivällisen aikana ei tarvinnut vilkuilla kertaakaan kelloa. Lahjasäkki kannettiin sisään sitten, kun olimme valmiita. Mukavan illan päätteeksi katselimme porukalla kolme jaksoa Salaisten kansioiden ensimmäiseltä tuotantokaudelta (arvatkaa kenen lahjaostos!). 

Joulunvietto on jatkunut samoissa leppoisissa tunnelmissa kyläillen, ulkoillen ja herkutellen - uusia kirjoja unohtamatta. Ruokavarastoja tosin jouduimme yllättäen täydentämään jo joulupäivänä. Aiempina vuosina perheen nuoriso ei ole sanamukaisesti koskenut laatikoihin tikullakaan, mutta nyt ykskaks ne olivat kaikkien herkkua. Ja loppuivat tietysti alkuunsa. Niinpä olimme 25.12. klo 12 paikallisen Nesteen huoltoaseman oven takana odottelemassa liikkeen avautumista. Onneksi olimme ensimmäiset asiakkaat. Muuten sen ainoan perunalaatikon olisi saanut joku muu.

Muutama joulukuva sentään. Tässä töistä saamani huikean kaunis amaryllis, joka pitkän vartensa vuoksi tuntui haastavalta maljakkoon laitettavalta (kukassa oli mukana sipuli, joten vartta ei kannattanut leikata). Hain pihalta kuusenoksia kukan seuraksi ja asettelin ne Riihimäen vanhaan vihertävään lasipurkkiin. Työhuone sai kauniin jouluasetelman.

Tässä kuvassa näkyy paremmin kukan varren ympärille sidottu silkkinauha, joka toi mieleeni balettitanssijan siron nilkan.

Tässä rakkaat enkelikelloni, jotka ovat peräisin lapsuudenkodistani ja minua vanhemmat. Ne kuulemma koristivat kastepöytääni.