TEATTERISSA

Kari Heiskanen oli loistava Ebenezer Scrooge. Kuva Suomen Kuvalehti.

Tulin taannoin ajatelleeksi, että kuopuksemme ei ole koskaan tainnut käydä suuressa teatterissa, jonne mennään hiukan paremmin pukeutuneina ja jossa väliaikatarjoilut odottavat valmiiksi katettuina. On hän toki aikanaan nähnyt pienimuotoisia lastenteatteriesityksiä, mutta muuten hänelle on käynyt niin kuin kai usein nuoremmille sisaruksille: siinä missä esikoista hyppyytettiin vauvauinnissa, muskarissa, konserteissa ja muissa kehittävissä lastenkulttuuritapahtumissa, kuopuksen osaksi jäi sen sijaan ilo omistaa isoveli. Liikuntaleikkikoulua kyllä yritettiin, mutta lopulta tuntui nololta kantaa hänet sinne väkisin.

Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa harrastaa kulttuuria, ajattelin ja varasin liput neljälle Kansallisteatterin Saiturin joulu -näytelmään. Esitys sattui vielä sopivasti nuoren miehen 13-vuotispäiväksi. Pojat katsoivat aluksi epäluuloisina teatteriin astelevia lapsivieraita, mutta onneksi paikalla oli runsaasti myös aikuisseurueita ja muutama teini-ikäinenkin näkyi yleisön joukossa.

Näytös oli upea. Itse Dickensin tarina on nykypäivän näkökulmasta ehkä turhan alleviivaava. Toisaalta juuri se tekee siitä sopivan myös pienille katsojille. Lavasteilla ja valaistuksella oli onnistuttu luomaan sadunomainen tunnelma, jota onnistunut puvustus täydensi. Kari Heiskanen Ebenezer Scroogena oli mahtava, enkä voinut olla ihastelematta sitä, miten hän jaksoi viedä raskaan roolisuorituksen loppuun asti.

Päivänsankari mainitsi palautteessaan, että tämänkaltainen korkeakulttuurinen tarjonta hänen osaltaan riittää. Kuulin kuitenkin, miten hän hauskimmissa kohdissa nauroi ääneen vieressäni eikä väliaikaherkuissakaan näyttänyt olevan suuremmin moitittavaa. Taidan tilata seuraavaksi liput oopperaan.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/2678643/kaunis-turhuus?claim=asy4c246cgp">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>