Taidamme olla pahasti kesäterässä. Meidän oli tarkoitus tehdä tänään yhden päivän visiitti kulttuuripääkaupunki Turkuun. Ohjelmakin (lue: jonkinlainen kompromissi) oli tehty. Aluksi pojat menevät elokuviin, isä melomaan ja äiti Aboa Vetus & Nova -museoon. Sen jälkeen syömään ja sitten kaikki yhdessä käsityöläismuseoon. Minä heräsin kahdeksalta ja muut tipoittain myöhemmin. Teimme kuitenkin aivan vakavissamme lähtöä, kunnes huomasimme, että kello on 11 ja kuopus kulkee edelleen kylpytakissa. Ajomatka Turkuun kestää noin 1 1/2 tuntia, joten niin myöhään ei enää kannattanut lähteä. Koko Turun retkestä siis luovuttiin. Käykö kenellekään muulle koskaan näin?
Teimme kuitenkin nopeasti uuden suunnitelman, joka tällä kertaa oli vähemmän kunnianhimoinen. Nuorimmainen on koko kesän ruikuttanut käyntiä paikallisessa pienessä, mutta laadukkaassa lounaskuppilassa. Lupasimme aterian siellä - kunhan ensin vierailemme naapurikunnassa sijaitsevassa Emil Cedercreutzin taidemuseossa. Pojat suostuivat pitkin hampain. Uskon kuitenkin, että tällaisista "pakkoreissuista" jää nuoriin jokin jälki tai muisto, joka myöhemmin toivon mukaan kantaa hedelmää. Usein tuntuu, että vastustus on enemmän periaatteellista kuin todellista vastenmielisyyttä. Tänäänkin pojat katsoivat koko näyttelyn, vaikka jupinaa kuului tauotta. Päätimme päivän paikkakunnan viehättävimmässä, vanhaan kivimuuntamoon tehdyssä kahvilassa. Samalla tuli keskusteltua enemmän kuin pitkään aikaan.
 |
| Näkymä Kokemäenjoelle Emil Cedercreutzin museon pihasta |
 |
| Portinvartijan talo |
Ihme,että saatte pojat yleensä matkaan... Me käydään reissut ja museot ihan kaksistaan. Meidän teinit on 15, 16 ja 18. Ulkomaille ne suostuu vielä meidän mukaan.
VastaaPoistaUlkomaan reissut kelpaa kyllä meilläkin. Ja esimerkiksi Katinkultaan lähdettiin mielellään talvilomaviikolla. Joihinkin juttuihin vaan pakotamme mukaan. Joskus tuntuu, että pojat ovat pohjimmiltaan ihan tyytyväisiä niihin käynteihin.
VastaaPoista