KEMIÖ

Kävimme tänään vierailulla Kemiön saarella ihanassa merenrantatalossa asuvien ystäviemme luona. Tuntuu, että yhä useammin kyläilemme miehen kanssa kahdestaan. Joka tapauksessa oli ylellistä nauttia kauniissa ympäristössä siitä ylitsepursuavasta vieraanvaraisuudesta, jota ystävämme osoittivat. Kotiin tulimme vielä kassi täynnä uuden sadon tuotteita. Laitan tänne muutaman kuvan tuolta leudon ilmanalan saarelta.

Tässä ystäviemme kaunis talo. Sininen meri siintää (ja tuoksuu) taustalla.

Lapinkoira Mahti istuu uskollisena vahtipaikallaan, vaikka eletyt 15 vuotta ovat jo heikentäneet kuuloa.

Suuren poppelin varjossa odottava pöytäryhmä tarjosi täydelliset puitteet makunautinnoille.

Oli rauhoittavaa viettää hetki aivan yksin meren rannassa. Taivaalla lentelevää harmaahaikaraa en valitettavasti onnistunut kuvaamaan.

KUINKA VIISIKYMPPINEN HURAHTAA TV:N KATSELUUN

Se alkoi kevättalvella. Vanhempi poikani oli kuumeen vuoksi poissa koulusta ja katseli kotiin tultuani aikansa kuluksi Dr Philiä. Istahdin seuraksi puolihuolimattomasti ja pahaa aavistamatta. En ollut koskaan aikaisemmin katsonut kyseistä ohjelmaa, eikä minulla ollut siitä minäänlaista ennakkokäsitystä. Mikä lie amerikkalainen show. Rakastuin Dr Philiin, hänen naulankantaan osuviin kommentteihinsa ja sarkastiseen huumoriinsa välittömästi. Aloin katsoa ohjelmaa aina kun mahdollista.

Pian huomasin tutkivani TV-ohjelmia sillä silmällä saadakseni lisää mielenkiintoista katsottavaa. Ja löytyihän sitä: Klinikka Tiina Jylhä, Dieetit vaihtoon, Jamie Oliver Amerikassa laitamassa kouluruokailua kuntoon... Katsoin jopa muutaman jakson sekä Suomen että Ruotsin miljonääriäitejä ja pari kertaa myös Neljät häät. Se oli ihanaa. Lapsista sain hyvää seuraa. Mies pakeni äreänä työhuoneeseen. Saatoin vain ihmetellä, miten olin pärjännyt yhden, kahden ohjelman viikkotahdilla vuosikausia. Olimme joskus pitkään jopa kokonaan ilman televisiota. Vasta kun esikoinen alkoi joka arkipäivä hankkiutua naapureihin nähdäkseen edes Pikku kakkosen, myönnyimme TV:n ostoon.

Kesä toi TV-riippuvuuteeni pakollisen tauon, koska mökille emme ole hankkineet televisiota. Nyt iltojen pimetessä aloin taas kiinnostua ohjelmatarjonnasta. Mitähän realityä tänä syksynä tarjotaan? Totta kai olen pohjimmiltani kiinnostunut laadukkaista dokumenteista ja ajankohtaisohjelmista sekä ei-anglosaksisissa maissa tehdyistä elokuvista, mutta...

Siispä Hesarin TV-Nyt esille ja valitsemaan. Ruokaohjelmista en erityisemmin välitä, enkä halua myöskään nähdä kenenkään kotivideoita. Minua ei naurata, kun joku kaatuu pahasti. Mutta ei hätää - valinnanvaraa on silti. Sisustaminenhan minua kiinnostaa. Miten olisi Muutto vai remontti? vai olisiko Hurja sisutushaave vielä jännittävämpi? Entä Kodinlavastajat? Onko se joku stailausohjelma? Sillä siisti -niminen ohjelma vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta. Esittelytekstin perusteella siinä raivataan poikkeuksellisen sotkuisia koteja. Olisi nautinnollista katsoa sitä kauhistellen kotisohvalta. Luultavasti ohjelmaan on etsitty ja löydetty sen luokan siivoamattomuutta, että tällaisen tavallisen huushollin kaaos jää kirkkaasti kakkoseksi.

Syksyn tarjonnasta kiinnostukseni herättivät myös Martha Stewart Show (eikös Martha joutunut taannoin vankilaan?), Ilme nuoremmaksi (laiha lohtu Tiina Jylhän tilalle) sekä Tosielämän täydelliset naiset (tämä on pakko nähdä!). Ainakin pari jaksoa voisi katsoa myös uutta Kiinteistökuningatar Kaisa -sarja.

Siitähän se lähtee, syksy. Nyt Kaisan kiinteistöbisnestä katsomaan!

SYYSKESÄN KUVIA

Sää on tällä hetkellä harmaa ja sateinen. Eilen mökillä saimme vielä nautiskella loppukesän huikaisevan kauniista valosta. Valokuvia tuli napsittua toista sataa. Laitan teillekin muutaman katsottavaksi.

Omenasato on tänä kesänä onneksi vain kohtuullinen. Vaikka meillä on mökillä vain kolme vanhaa omenapuuta, on viikossa tai parissa kertyneiden omenapudokkaiden määrä uuvuttava. Yllättäen niiden poimiminen ei kuulu teinien lempipuuhiin.

Omenoita voisi melkein poimia ikkunasta

Pöllönpönttö asennettiin juhannuksena. Asukkaita odotetaan saapuviksi kevättalvesta.

Näistä saadaan hilloa.

Ensimmäinen omenapiirakka on valmisteilla. Löytyihän sille laatikolle käyttöä:)

KIRPPUTORILÖYTÖJÄ JA KESÄRUOKAA

Töihin paluussa on yksi lyömätön etu: se saa viikonloput tuntumaan joltakin erityiseltä. Kesällä jouduin välillä jopa hetken miettimään, mikä viikonpäivä milloinkin oli menossa. Tulimme eilen illalla mökille. Omenat on poimittava ja liköörit kaipasivat lisää sokeria.

Tein lounaaksi oikeaa syyskesän ruokaa. Saimme mieheni tädiltä postipakettina (!) suuren kesäkurpitsan, jonka päätin hyödyntää pataruuassa. Kuullotin kaksi suurta sipulia öljyssä, lisäsin noin puoli kiloa paistijauhelihaa ruskistumaan ja pilkoin sillä aikaa koko kesäkurpitsan pieniksi paloiksi. Lisäsin kurpitsanpalat ja pari lihaliemikuutiota pataan ja annoin hautua jonkin aikaa. Sitten mukaan sekoitettiin pari purkkia tomaattipyreetä ja reilu loraus siirappia. Perunat unohtuivat kauppaan, joten keitin lisäkkeeksi riisiä. Kokeilkaapa.

Kävin pitkästä aikaa myös paikallisella suurella kirpputorilla - enkä turhaan. Laitan tähän muutaman kuvan ostoksistani.

Tässä ruotsalaisen Lolo Holmqvistin grafiikkaa 16 eurolla. Ajattelin laittaa työhön uudet isommat paspikset ja mattahopeat kehykset. Uskon, että siitä tulee todella kaunis.

Ihastuttava vanha luumulaatikko "Bon Ton Selected Californian Prunes", 15 euroa. Että mitäkö tällä teen? Älkää kysykö -  onneksi mieskään kysynyt. Kyllä minä jotakin keksin.

Marimekon meikkipussi jumppalaukussa aina mukana kulkeville kosmetiikkatuotteille, 8 euroa.

Vino pino uusia tai melkein uusia sisustuslehtiä. Hinnat 50 senttiä - 4 euroa.

HYVIN KOSTUTETUT MOKKAPALAT

Siivosin äsken keittiön. Meillä oli nimittäin tänään leivottu. Kuudesluokkalainen oli kavereiden kanssa tehnyt pellillisen mokkapaloja. Meille kotiintulijoillekin oli jätetty maistiaisia. Hyviä olivat, vaikka reseptiä lukiessa oli sattunutkin pieni mittavirhe. Kuorrutuksen kuusi ruokalusikallista kahvia oli vahingossa lipsahtanut kuudeksi desilitraksi. Pojat olivat kuitenkin urheasti imeyttäneet kuorruteseoksen kakkupohjaan ja tehneet vielä toisen annoksen kuorrutetta pintaan levitettäväksi. Mehukkaampia mokkiksia saa hakea!

Edelliselläkin kerralla nuorelle leipurille sattui pieni erhe. Silloin samainen kuusi ruokalusikallista kahvijuomaa korvautui kuudella lusikallisella kahvijauhetta - ja vielä kukkuramitoin. Hyvin maistuivat herkut meille silläkin kertaa. Nukkumaan tosin menimme poikkeuksellisen myöhään. Odotan jo mielenkiinnolla seuraavaa kertaa.

Arki on muutenkin lähtenyt rullaamaan mukavasti. Kolme työpäivää on takana ja uudet, ihanat opiskelijat aloittaneet opintonsa. Aamuisin, kun kaikki tekevät kiireellä (eikä aina edes niin sopuisasti) lähtöä töihin ja kouluun, tulee tunne elämän asettumisesta oikeille urilleen.

Olen miettinyt myös harrastusasioita. Löysin kiinnostavan sisustuskoulutuksen, mutta kalliin hinnan lisäksi ongelmaksi muodostui se, että lähiopetus sijoittuu perjantai- ja lauantaipäiville. En mitenkään pääse opiskelemaan perjantaisin - en ainakaan, elleivät opinnot liity jotenkin työhöni. En ole tähän mennessä keksinyt uskottavaa aasinsiltaa erityisopettajan työn ja sisustussuunnittelun välille. (Vinkkejä vastaanotetaan!) Onneksi aikuisopistosta löytyy edullisia ja laadukkailta vaikuttavia viikonloppukursseja samasta aiheesta.

Varasto muuten valmistuu vauhdilla. Laitan oheen kuvan jo osittain maalatusta rakennuksesta.

Vain muruset jäljellä. Mutta kuka tiskaa?

Varasto tänään. Värit ovat samat kuin talossa. Lehtikasat johtuvat myöhäisestä pensasaidan leikkuusta.

KOTISUNNUNTAI

Tänään on ensimmäinen sunnuntai, jonka vietämme kotona sitten kesäkuun alun. Oikeastaan on mukavaa olla pitkästä aikaa viikonloppuna kotona. Eilen olimme ystävien pojan rippijuhlissa. Tämä päivä on mennyt kotihommissa. Varaston rakentaminen on lähtenyt hyvin käyntiin (ohessa kuva). Lisäksi pihallamme maalattiin taas yksi polkupyörä. Kesken ruuanlaiton pääsimme piipahtamaan naapurissa, jonne on syntynyt ihania sekarotuisia koiranpentuja. Vähältä piti, ettemme varanneet yhtä esikoisen allergiasta huolimatta.

Erityisen tyytyväinen olen vaatekaappien siivoushankkeen. Pelkästään minun kaapeistani kertyi kaksi isoa muovikassillista kirpputorikeräykseen vietäväksi. Noloa asiassa on se, että aika monet noista vaatteista riippuivat kaapissa hintalapun kanssa. Huonoja heräteostoksia siis. Kiusallisimpia ovat jo valmiiksi pari numeroa liian pieninä ostetut vaatteet. Sorrun tuon tuosta ihanuuksiin, jotka vaativat "vain muutaman kilon pikku pudotuksen" mahtuakseen päälle. Turha sanoa, että sellaista päivää ei tule koskaan. Paras pistää poistoihin, kun muoti ei ole vielä niin paljon muuttunut, etteikö joku sopivan kokoinen voisi vielä niitä käyttää.

Lähdemme vielä käymään ystävien luona kahvilla. UFF:n keräyslaatikko on sopivasti kävelyreittimme varrella - en ainakaan ennätä katua poistojani. Huomenna on sitten loman jälkeinen ensimmäinen työpäivä. Täytynee laittaa herätyskello reilusti ajoissa soimaan. Tottumattoman aamutoimet menevät helposti tupuloinniksi. Mukavaa viikkoa kaikille!

Varasto on jo näin pitkällä

Vanha pyörä sai tällä kertaa valkoisen maalin pintaansa. Työ sujuu hyvin, kun on kaveri kannustamassa.



Mukavaa saada kaappiin näin paljon lisätilaa



PIHAKUULUMISIA

Mökkikesän jälkeen kaupunkipihaa voi lähinnä kuvata sanalla masentava. Kasvit ovat kuolleet, henkitoreissaan tai ainakin lakanneet kukkimasta. Kiveys on roskainen. Ja naapureiden pihat tietysti kukoistavat loppukesän loistossaan. En ihmettele, että jalokärhömmekin oli tehnyt kukkansa naapurin puolelle aitaa.

Yritän luonnollisesti siistiä paikkoja ja tehdä erilaisia elvyttäviä toimenpiteitä (esimerkiksi antaa vettä:)). Kävin myös ostamassa Tarjoustalosta neljä krysanteemia (2 kpl 5 eurolla). Ne tuovat vähän väriä kuistille. Koska muutimme juuri ennen joulua, on tämä ensimmäinen syksy nykyisessä kodissamme. Odotamme siksi jännittyneenä ensimmäisten päärynöitten kypsymistä. Ainakin ne ovat hauskan näköisiä.

Voi olla, että kaikki viime päivien panostus on turhaa, sillä ensi viikolla meillä alkaa pihavaraston rakentaminen. Vaikka varasto on enemmän kuin tervetullut, on rakennusaika aina hiukan rasittavaa. Esittelen uuden varastomme sitten täällä.

Kärhökin on kääntänyt meille selkänsä

Krysanteemit ovat ränstyneen syyspihan pelastus

Päärynälapset ovat suloisia

Tähän pitäisi ensi viikolla tulla varasto