FRAKKIA ETSIMÄSSÄ

Kävin eilen illalla vanhemman poikani kanssa frakkivuokraamossa. Kerta oli elämäni ensimmäinen. Poika tiesi, että varaus vanhojen tansseja varten on parasta tehdä hyvissä ajoin. Sovitusaika oli tilattu jo elokuun alussa.

Tunnelma vuokraamossa oli yllättäen milteipä juhlava. Satunnaisten sulhasmies- ja bestman-kävijöiden lisäksi asiakaskunta muodostui hiukan keskenkasvuisista nuorista miehistä keski-ikäisine äiteineen. Ilmassa väreilivät poikien jännitys ja epävarmuus (miten nämä napit oikein kiinnitetään!) ja äitien kokema liikutus. Miten vasta äsken vaunuissa työnnellyt pienokaiset yhtäkkiä peilailevat itseään lakeerikengissä ja frakissa? Kyllä siinä silmäkulma kostui. Lohdullisen muistutuksen siitä, että aikuisuuteen kuitenkin on vielä aikaa, toivat yksitavuisina mörähdellyt vastaukset sekä aina välillä äiteihin kohdistetut kysyvät katseet. Tuntui hyvältä, että olemme vielä tarpeellisia.

Me äidit keskustelimme vilkkaasti. Kokeneemmat jakoivat auliisti vinkkejä meille noviiseille. Totesimme myös, että tässä tilanteessa on verratonta etua olla pojan äiti. Tyttären varustaminen vanhojen tansseihin tulisi huomattavasti kalliimmaksi. Meillä ei vuokrafrakin lisäksi tarvita muuta kuin isoisän vanha ulsteri ja purkki hiusvahaa.

Kamera valitettavasti unohtui kotiin. Täysin aiheeseen sopimattomana kuvituksena liitän tähän kuvan valmiista pihavarastostamme. Lukkoseppä on vielä parasta aikaa tekemässä osuuttaan.

Rännit ja sähköt vielä puuttuvat, mutta sisällön puolesta varasto on jo täynnä:)

HYVIN KOSTUTETUT MOKKAPALAT

Siivosin äsken keittiön. Meillä oli nimittäin tänään leivottu. Kuudesluokkalainen oli kavereiden kanssa tehnyt pellillisen mokkapaloja. Meille kotiintulijoillekin oli jätetty maistiaisia. Hyviä olivat, vaikka reseptiä lukiessa oli sattunutkin pieni mittavirhe. Kuorrutuksen kuusi ruokalusikallista kahvia oli vahingossa lipsahtanut kuudeksi desilitraksi. Pojat olivat kuitenkin urheasti imeyttäneet kuorruteseoksen kakkupohjaan ja tehneet vielä toisen annoksen kuorrutetta pintaan levitettäväksi. Mehukkaampia mokkiksia saa hakea!

Edelliselläkin kerralla nuorelle leipurille sattui pieni erhe. Silloin samainen kuusi ruokalusikallista kahvijuomaa korvautui kuudella lusikallisella kahvijauhetta - ja vielä kukkuramitoin. Hyvin maistuivat herkut meille silläkin kertaa. Nukkumaan tosin menimme poikkeuksellisen myöhään. Odotan jo mielenkiinnolla seuraavaa kertaa.

Arki on muutenkin lähtenyt rullaamaan mukavasti. Kolme työpäivää on takana ja uudet, ihanat opiskelijat aloittaneet opintonsa. Aamuisin, kun kaikki tekevät kiireellä (eikä aina edes niin sopuisasti) lähtöä töihin ja kouluun, tulee tunne elämän asettumisesta oikeille urilleen.

Olen miettinyt myös harrastusasioita. Löysin kiinnostavan sisustuskoulutuksen, mutta kalliin hinnan lisäksi ongelmaksi muodostui se, että lähiopetus sijoittuu perjantai- ja lauantaipäiville. En mitenkään pääse opiskelemaan perjantaisin - en ainakaan, elleivät opinnot liity jotenkin työhöni. En ole tähän mennessä keksinyt uskottavaa aasinsiltaa erityisopettajan työn ja sisustussuunnittelun välille. (Vinkkejä vastaanotetaan!) Onneksi aikuisopistosta löytyy edullisia ja laadukkailta vaikuttavia viikonloppukursseja samasta aiheesta.

Varasto muuten valmistuu vauhdilla. Laitan oheen kuvan jo osittain maalatusta rakennuksesta.

Vain muruset jäljellä. Mutta kuka tiskaa?

Varasto tänään. Värit ovat samat kuin talossa. Lehtikasat johtuvat myöhäisestä pensasaidan leikkuusta.

KOTISUNNUNTAI

Tänään on ensimmäinen sunnuntai, jonka vietämme kotona sitten kesäkuun alun. Oikeastaan on mukavaa olla pitkästä aikaa viikonloppuna kotona. Eilen olimme ystävien pojan rippijuhlissa. Tämä päivä on mennyt kotihommissa. Varaston rakentaminen on lähtenyt hyvin käyntiin (ohessa kuva). Lisäksi pihallamme maalattiin taas yksi polkupyörä. Kesken ruuanlaiton pääsimme piipahtamaan naapurissa, jonne on syntynyt ihania sekarotuisia koiranpentuja. Vähältä piti, ettemme varanneet yhtä esikoisen allergiasta huolimatta.

Erityisen tyytyväinen olen vaatekaappien siivoushankkeen. Pelkästään minun kaapeistani kertyi kaksi isoa muovikassillista kirpputorikeräykseen vietäväksi. Noloa asiassa on se, että aika monet noista vaatteista riippuivat kaapissa hintalapun kanssa. Huonoja heräteostoksia siis. Kiusallisimpia ovat jo valmiiksi pari numeroa liian pieninä ostetut vaatteet. Sorrun tuon tuosta ihanuuksiin, jotka vaativat "vain muutaman kilon pikku pudotuksen" mahtuakseen päälle. Turha sanoa, että sellaista päivää ei tule koskaan. Paras pistää poistoihin, kun muoti ei ole vielä niin paljon muuttunut, etteikö joku sopivan kokoinen voisi vielä niitä käyttää.

Lähdemme vielä käymään ystävien luona kahvilla. UFF:n keräyslaatikko on sopivasti kävelyreittimme varrella - en ainakaan ennätä katua poistojani. Huomenna on sitten loman jälkeinen ensimmäinen työpäivä. Täytynee laittaa herätyskello reilusti ajoissa soimaan. Tottumattoman aamutoimet menevät helposti tupuloinniksi. Mukavaa viikkoa kaikille!

Varasto on jo näin pitkällä

Vanha pyörä sai tällä kertaa valkoisen maalin pintaansa. Työ sujuu hyvin, kun on kaveri kannustamassa.



Mukavaa saada kaappiin näin paljon lisätilaa