ELÄINTEN GEENIPANKKI JA KESÄJUHLAT

Ulkona paistaa ihana heinäkuun aurinko, mutta siitä nauttiessa ei voi olla samalla ajattelematta, miten hirveällä tavalla monen ihmisen kesän vietto katkesi naapurissamme Norjassa. Kuulemme varmasti pian, mitkä olivat tekijän vaikuttimet joukkosurmaan ryhtymiselle.

Kesälomasta huolimatta (tai sen tähden) olen ollut kovasti kiireinen. Blogikin on ollut päiväkausia päivittämättä. Piipahdin loppuviikosta pariksi päiväksi kaupunkiin hoitamaan asioita. Samalla katsastin, miten esikoisemme pärjää asustaessaan ensi kertaa yksin kotona. Ihan hyvin näköjään. Äidistä vain tuntuu haikealta.

Mökkipaikkakunnallamme vietettiin eilen Koirakuu-festivaalia. Osallistuimme miehen kanssa tapahtumaan liittyvälle opastetulle kiertoajelulle. Retki oli todella mielenkiintoinen. Painopiste oli seudun maineikkaassa historiassa, mutta pääsimme tutustumaan myös tämän päivän maatilan elämään. Tila on erikoistunut maame alkuperäisrotujen säilyttämiseen. Aitauksista löytyy mm. nautoja, kanoja, lampaita, vuohia ja hevosia. Isäntäväki teki tätä työtä koko sydämestään ja eläinten hyvinvointi oli heille kaikki kaikessa. Iltapäivällä lähdimme vielä ystäväperheen perinteikkäisiin kesäjuhliin. Yöpymään emme tällä kertaa jääneet, vaan ajoimme puolilta öin kotiin nukkumaan.

Kiireet jatkuvat tulevallakin viikolla. Vietämme ensi lauantaina miehen kanssa yhteisiä viisikymppisiä noin 60 hengen voimin (täytimme molemmat vuosia jo talvella, mutta juhlimme vasta nyt). Tarjoilut on tilattu paikallisesta pitopalvelusta, mutta puuhaa tuntuu riittävän silti. Yritän kuitenkin ehtiä myös blogin pariin.

En malta olla liittämättä mukaan vielä muutamaa ihanaa eläinkuvaa eiliseltä kiertoajelulta. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Nämä söpöliinit edustavat suomalaisia alkuperäisrotuja; eivät ehkä ole huippuluokan maidontuottajia, mutta selviävät tarvittaessa niukoissakin oloissa.

Paavo jos kuka on todellinen vanha pukki. Olemuksessa on ikiaikaista arvokkuutta.

Nämä kanat ja kukko ovat laitilalaista rotua. Munat voivat olla ruskeita tai vaalean vihreitä(!).

MINIÄ VIERAILEE POHJANMAALLA

Kaksi päivää appifaarin luona kuluivat todella nopeasti. Häntä ja muitakin Seinäjoen seudun sukulaisia oli taas todella mukava tavata. Koko maanantain olimme retkellä. Tunnen hävettävän huonosti ruotsinkielistä Pohjanmaata, joten kävimme nyt Uudessakaarlepyyssä ja Pietarsaaressa. Molemmat olivat todella viehättäviä kaupunkeja. Uudessakaarlepyyssä sijaitsee Topeliuksen syntymäkoti, jossa vierailimme.

Lounaan jälkeen jatkoimme Pietarsaareen. Siellä sijaitsee arktinen museo Nanoq, jossa esitellään arktisten alueiden elämää sekä Pohjoisnavalle ja Etelänapamantereelle suuntautuneita tutkimusretkiä. Mies on erityisen kiinnostunut juuri tästä aihepiiristä, joten museovierailu oli itsestäänselvyys. Itseäni ilahdutti erityisesti Pietarsaaren vanha rakennuskanta, jota vaalitaan huolella. Sattumalta osuimme kaupunkiin juuri, kun siellä vietettiin Jaakonpäivien markkinoita. Olisittepa nähneet kaiken sen ihanan, mitä siellä myytiin, mm. kauniita vanhoja huonekaluja ja käyttötavaraa sekä suloisia käsitöitä ja tekstiilejä. Oli varsinainen suoritus selviytyä torilta ostamatta mitään. Tykkään puhua ruotsia ja Pietarsaaressa siihen olisi tarjoutunut loistava tilaisuus, mutta perisuomalainen ujous iski. Pärjäsihän siellä suomellakin, mutta olen sitä mieltä, että ruotsia kannattaisi käyttää aina kun siihen on mahdollisuus. No, se oli omaa tyhmyyttä.

Laitan mukaan pari retkikuvaa, sekä myös kuvat Seinäjoen Törnävän kirkosta ja hautausmaalta, jotka muodostavat todella kauniin miljöön.

Törnävän kirkko muistuttaa satulinnaa

Kahden sukupolven miehet, 50- ja 83-vuotiaat, hautausmaan polulla

Topeliuksen syntymäkoti Uudessakaarlepyyssä

Kun pietarsaarelainen portinpieli näyttää näin mielenkiintoiselta, on aivan pakko kurkistaa sisään...

Sisäpihalla odotti varsinainen idylli!

LOMALAUANTAI

Tänään on taas riittänyt sadetta ja ukkosta. Aamupäivällä mies oli vapaaehtoisena auttamassa Satakunnan kansansoudun kirkkovenekuntia kahvipaikalle. Ja kastui - tietenkin.

Minusta tuntui tänään sadetta pidellessä ensimmäistä kertaa sitten viime talven, että haluan sytyttää kynttilöitä. En vain löytänyt tuikkukätköäni mistään näin keskellä kesää. Pari kynttilää oli sentään saatavilla.

Ukkossään hämärässä elävä valo näytti oikein kauniilta. Koska kauppaankaan ei jaksanut lähteä, niin päivällinen korvattiin halloumi-salaatilla: sallaattia, kurkkua, tomaattia, halloumia, mansikoita ja cashew-pähkinöitä. Päälle vielä valmista tai itse tehtyä balsamico-kastiketta. Nam!

Lauantai-illan päätteeksi kävimme vielä kuopuksen kanssa katsomassa uuden Harry Potterin naapuripaikkakunnalla. Vaikka olimmekin kaikki yhtä mieltä siitä, ettei filmi yltänyt kirjan tasolle, oli sitä ihan viihdyttävää katsoa. Aamulla lähdemme kohti Seinäjokea ja appifaaria katsomaan. Toivottavasti ehdin kirjoittaa jotain sieltäkin käsin.

TYKKÄÄN HYLLYISTÄ

Tykkään hyllyistä. Hyllyt ovat käteviä säilytyspaikkoja. Niiden päälle on vaivatonta laittaa tavaroita  ja etsittävä asia on hyllyllä heti nähtävissä. Hyllyille on myös mukava asetella kauniit esineet näkyville. Voin vaihdella tavaroiden paikkoja hyllyillä moneen kertaan, kunnes niiden rytmi miellyttää silmääni. Erityisesti rakastan kirjahyllyjä. Vierailullakin on mukava tutkiskella ystävien kirjakokoelmaa - muiden kirjat näyttävät usein vielä kiinnostavammilta kuin omani.

Tällaisessa hurlumhei-perheessä hyllyt kuitenkin aiheuttavat helposti ongelmia. Niille on kertakaikkiaan liian helppo laittaa tavarat vain saadakseen ne pois käsistään. Kauniiden esineiden rytmi muuttuu hetkessä rompekasan kakofoniaksi. Kirjahyllyyn eksyy teekuppi ja maksamaton lasku. Silti en luovu hyllyistä. Kaikkea ei voi kätkeä kaappeihin.

Tämän työpöydän ääreen kesäkotimme edelliset asukkaat jättivät meille kaksi muovista baarituolia. Kaipasin lisää säilytystilaa ja lahjoin poikani rakentamaan pöydän alle hyllyn. Yksi kori on kauhoille ja paistinlastoille, toinen leiville ja kolmas muovikelmulle, leivinpaperille jne. Kunnostin kirpputorilta löytyneet jakkarat varatuoleiksi. Hyllyn alta niille löytyi sopiva kolo.

Tämä hylly odottaa tulijaa heti tuulikaapissa. Säilytän siinä esineitä, joilla on muistoarvoa ja jotka mielestäni sopivat mökkimme henkeen. Juuri tällä hyllyllä on suuri riski täyttyä uistimista, pingispalloista, työhanskoista, aurinkolaseista ja kaikesta muusta.

PORISSA NÄHTY TIIKERI!

Walesin tiikeri Tom Jones esiintyi tänään Porin Jazzissa. Lähdimme miehen kanssa matkaan hieman ennakkoluuloisina, mutta uteliaina. Täytyy tunnustaa, että Sir Thomas yllätti: hän on todella hyvä laulaja ja karismaattinen esiintyjä. Bändi oli loistava, konsertin ohjelmisto monipuolinen ja hyvin rytmitetty ja Tompan itseironinen huumori hauskaa. Toivottavasti itse jaksaa vielä reilun parinkymmenen vuoden kuluttua edes puolet siitä, mitä Tom Jones tänään.

Vain yhtä jäimme muun yleisön kanssa kaipaamaan. Viimeisin menestyshitti Sex bomb jäi Kirjurinluodolla kuulematta.

Mä kuuntelen Tomppaa... Jazz-tyttö on palannut onnellisena kotiin. Päälläni on muuten upouusi Bandoleran tunika, joka sopi hyvin Kirjurinluodon rentoon tunnelmaan.

MUUTAMA RIVI UUPUNEELTA SHOPPAILIJALTA

Terveisiä Helsingin Stockmannilta sekä ainakin 25:stä pienemmästä putiikista, joissa vierailin. Kotiin kannoin vain Ritva Fallan pistaasinvihreän neuletakin (-50%), jota on mukava joskus töissä käyttää. Mutta ei siis mitään järisyttävän ihanaa, jota olisi halunnut kokeilla uudestaan heti kotiin tultua.

Alkumatkasta mies oli mukana ja hänelle löydettiinkin hyvin istuvat farkut ja paita. Olin hiukan kateellinen, mutta hyvähän se on, etteivät vaateostokset ole kaikille perheessä ongelma. Minulle kaikki vaatteet ovat aina liian pitkiä. Tavallisen mitoituksen vaatteet ovat myös usein jostain kohtaa liian kapeita tai sitten esimerkiksi slimmaus osuu liian alas. Kun sitten menen päättäväisesti isojen tyttöjen kauppaan, minulle tullaan usein ystävällisesti sanomaan, että heidän vaatteensa on tarkoitettu kookkaammille naisille. Mistä minun pitäisi vaatteeni ostaa?!!

Pidän kovasti esimerkiksi Max Maran mallistosta (liian nafteja) sekä Max Maran isosta siskosta Marina Rinaldista (turhan isoja). Mutta kauniita ovat molemmat, kuten kuvista näkyy.

Kuva Max Mara

Kuva Marina Rinaldi

KAUPUNGISSA KÄYMÄSSÄ

Olemme pitkästä aikaa kaupungissa. Olimme joka tapauksessa tulossa tänään asioita hoitamaan, mutta aamulla saimme iloisen uuden syyn tuloomme. 16-vuotiaalle nimittäin tarjottiin kahdeksi viikoksi kesätöitä karkkitehtaalla: hänestä tulee nallekarkkien hämmentäjä (ymmärtääkseni karkit tahtovat liiallisen ilmankosteuden vuoksi tarttua toisiinsa). Työ alkaa aamuisin kello kuusi ja kestää kahteen. Lisäksi häntä pyydettiin sattumalta tänä samana päivänä puutarhakukkien kastelijaksi perheeseen, jossa hän on hoitanut samaa hommaa aikaisemminkin. Menestys kasaantuu;)

Tarkoituksemme oli palata mökille jo huomenna, mutta viivymme nyt keskiviikkoon saakka. Isä on vähän huolissaan poikansa heräämisvalmiuksista näin keskellä kesälomaa ja haluaa olla paikan päällä katsomassa kaksi ensimmäistä aamua. Taidan kierrellä huomenna vähän kaupoissa. Alennusmyyntejä luulisi olevan vielä vähän jäljellä.

Moni on kysynyt minulta makuuhuoneemme päätyseinän sävystä ja täältä kotoa löysinkin oikean värikoodin. Se on Y467 Tikkurilan värikartasta. Itse kutsun seinää mudan väriseksi; se on jonkinlainen harmaan ja beigen sekoitus. Tässä vielä kuva: