maanantai 16. huhtikuuta 2012

OPTIMISTI VAI PESSIMISTI?

Optimisti ja pessimisti - jonkun on ne huoletkin kannettava 

Tämän päivän Helsingin sanomien Elämä-sivuilla kerrottiin, miten myönteinen elämänasenne näyttää suojaavan sairauksilta ja jopa pidentävän elinikää. Positiivisesti asioihin suhtautuvat esimerkiksi toipuvat sydämen ohitusleikkauksesta kielteisemmän asenteen omaavia lajitovereitaan nopeammin ja heidän elinajanodotteensa jopa syöpädiagnoosin jälkeen näyttäisi olevan pidempi.

Temperamentti on pitkälti perinnöllinen ominaisuus, mutta Helsingin sanomien toimittaja Venla Pystynen viittaa mm. onnellisuustutkija Sonja Lyubomirskyn käsitykseen, jonka mukaan vain noin puolet kokemastamme onnellisuudesta on perimämme ansiota. Kymmenen prosenttia onnesta on seurausta ulkoisista tekijöistä, kuten terveydentilasta ja jopa 40 prosenttia opitusta asenteesta, jonka kautta asioita tarkastelemme. Kaikki tutkijat eivät ole yhtä mieltä siitä, missä määrin optimismia (tai pessimismiä) voidaan opetella, mutta kuten psykologian professori Katri Räikkönen-Talvitie toteaa, ei pienestä harjoittelusta koitune vahinkoakaan.

Omassa perheessämme temperamenttierot tulevat jatkuvasti näkyviin. Olen itse ikuinen optimisti, kun taas mieheni mieleen johtuvat aina kaikki pahimmat vaihtoehdot. Kierrellessämme etsimässä asuntoa kohtasin pirteän ja miellyttävän myyjän, kun taas mieheni tapasi lipevän huijarin. Kassakriisi käyttötileillämme on minulle täysin tilapäinen vastoinkäyminen. Miehelle kysymyksessä on lopun alku ja seuraus pitkäkestoisesta kykenemättömyydestä järkevään taloudenpitoon. Esikoista odottaessamme aloin heti ensimmäisenä iltana positiivisen raskaustestituloksen jälkeen suunnitella kotimme sisustusta  uuteen uskoon. Mies alkoi valmistautua todennäköiseltä tuntuvaan keskenmenoon.

Vuosien myötä olemme oppineet nauramaan itsellemme ja toisillemme. Mies myös perustelee oman pessimisminsä hyvin käytännönläheisesti: kun aina valmistautuu pahimpaan, niin kokee samalla usein iloisia yllätyksiä. Tottakai toisen asenne välillä ärsyttääkin. Me ikipositiiviset ihmiset yritämme herkästi piristää synkkiin mietteisiin vajoavia läheisiämme, eivätkä nämä pyrkimykset voi joskus olla kääntymättä itseään vastaan. Joskus täytyy saada rauhassa murehtia.

10 kommenttia:

  1. Hauskaa, jo varhaisista lapsuuskuvista sen näkee ;-) Olette molemmat ihania ystäviä!
    -Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! Näyttää kyllä, että huolissaanolokin voi olla synnynnäistä;)

      Poista
  2. Lapsen ilo on ihanaa katsottavaa vuosienkin päästä. Minusta ei ole yhtään tuollaista kuvaa; olen kaikissa kuvissa totinen, näytän jopa vihaiselta. Vain yhdessä kuvassa voi hyvällä tahdolla aistia jonkunmoista suopeutta, mutta siinä olenkin uusien, ihanien lelujen ympäröimä, on jouluaatto.
    En silti tunnustaudu pessimistiksi, humoristiksi kylläkin. Tosin huumori on usein aika mustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Humoristi sinä kyllä oletkin. Siitä pääsee nauttimaan teksteissäsi. Eikä se ole (aina) mustaa:)

      Minusta ei ylipäätään ole paljoa kuvia pikkulapsiajalta. Vauvakuviakin taitaa olla vain yksi. Siinä ilmeeni on lähinnä lievästi kauhistunut. Taisin hämmästellä ensi kertaa näkemääni kameraa.

      Poista
  3. Komppaan onnellisuustutkijaa siinä, että uskon elämänasenteen olevan hyvin pitkälti opittu ominaisuus, eikä niinkään peritty. Usein ihmiset sanovat että "minä nyt olen sellainen (optimisti/pessimisti/ujo/impulsiivinen...) ja olen aina ollut sellainen. Mutta minä uskon, että ihminen voi muuttaa paljonkin elämänasennettaan niin halutessaan. Jos siis haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin uskon, että asioita voi oppia (muuten en kai opettaja olisikaan). Toisaalta meillä jokaisella on varmasti oma synnynnäinen "lähtökohtamme", josta käsin sitten alamme kokemusten ja kasvatusyritysten myöta muovautumaan.

      Poista
  4. Hyvä aihe sinulla postaukseen. Lohduttavaa, että on muitakin pessimisti-puolisoita. Kuvasit hyvin tilanteita ja tunteita. Tunnistan samat meidän perheessä. Välillä tuntuu, että itse on liiankin optimistinen joka asiaan, mutta aina kuitenkin kaikki menee yleensä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla hyväkin asia, että puolisot ovat tässä asiassa erilaisia. Minä olen joskus turhankin luottavainen ja innostun aina kaikesta niin kamalasti. Tällaisissa tilanteissa epäilevästä Jarrumiehestä voi ola hyötyäkin:)

      Poista
  5. Hei!
    Tulin tervehtimään, kun huomasin, että olet liittynyt lukijakseni. Kiva!
    Pitää varmaan seurailla tätä sinunkin blogiasi siis.
    t.muija dekolteen takaa

    VastaaPoista
  6. http://prinsessaheidi.blogspot.com/2012/05/liebster-tarkoittaa-rakkain-tai.html

    VastaaPoista