ONNEA UUDELLE VUODELLE!

Silpaisin jo hiukan nuupahtaneet amaryllikseni veitsellä poikki ja laitoin ne veteen uuden vuoden kimpuksi. Näillä kukilla haluan toivottaa kaikille lukijoilla oikein hyvää uutta vuotta: mielekästä työtekoa, täyteläistä vapaa-aikaa, hyvää arkea ja hilpeitä juhlia.

Vietämme uuden vuoden juhlia yhdessä kolmen ystäväperheen kanssa. Yhteiset pirskeet ovat perinne vauvavuosilta. Nyt taitaa käydä jo niin, että me aikuiset vietämme iltaa suurimmaksi osaksi keskenämme. Teinit ovat sentään lupautuneet kanssamme syömään. Nuorimmaiset kutsutaan aina välillä katsastettavaksi, mutta vanhimpia emme taida aterian jälkeen tavata ennen kuin juhlien päättyessä.

Juhlissamme on tapana aina olla jokin teema. Olemme viettäneet kekkereitä mm. sirkus-, disko- ja ammatti-teemoilla. Olemme juhlineet 60- ja 80-lukujen henkeen. Joskus kaikki on ollut pinkkiä tai noudattanut huonoa makua. On ollut iltapukugaala ja kauhu-ilta. Kerran vuosi vaihtui agraari-Suomessa. Tällä kertaa teemana on 80-luvun suosikkisarja Dallas. Valitun aiheen mukaisesti olin jo tänä iltana talkoissa tekemässä jauhelihapihvejä hampurilaisia varten. Ruuan lisäksi myös vaatetus, musiikki ja koristelu mukailevat teemaa. Löysin Anttilan alennustangosta parilla kympillä glitterunelman punaista satiinia. Uskon sillä tunnelmaan päästävän enkä epäile, etteikö juhlista tulisi jälleen kerran hauskat.

Juhlikaa tekin - rauhalliseen tahtiin tai sitten hiukan riehakkaammin!

KUOPUKSEN HUONEEN UUSI JÄRJESTYS

Joulu on vietetty ja muutama lomapäivä vielä jäljellä. Olen jatkanut kotimme kalusteiden järjestelyä, joka vuosi sitten jäi muuttouupumuksen tähden tekemättä. Tällä keraa on vuorossa nuorimman poikamme huone. Huonekalut olivat hänen itse valitsemilaan paikoilla, mutta heti oven edessä oleva sänky ei tuntunutkaan mukavalta. Kirjoituspöytä toimitti myös yöpöydän virkaa, mikä pahensi kotiamme jatkuvasti vaanivaa röykkiösisustuksen uhkaa.

Projekti aloitettiin turhan tavaran karsimisella, jossa asukas itse kunnostautui yli odotusten - jopa niin, että saimme toppuutella tavaroiden pois heittämistä. Seuraavaksi ruvettiin siirtämään kalusteita. Sänky löysi paikkansa ikkunaseinältä ja sen viereen saatiin sijoitettua pieni yöpöytä. Tavaran karsimisen ansiosta huoneeseen jäi myös tarpeellista tyhjää tilaa esimerkiksi sähkökitaraa ja salibandykassia varten.

Tässä uudelleen järjestetty huone. Omistaja viihtyy kamarissaan huomattavasti aiempaa paremmin. Mitään uutta ei tälläkään kertaa ostettu asukkaan itsensä valitsemaa julistetta lukuunottamatta. Fc Barcan jättikokoinen tunnus sai äidin aluksi nielaisemaan pari kertaa tyhjää, mutta Ikean kehyksissä se on loppujen lopuksi raikas yksityiskohta muuten hyvin hillityssä sisutuksessa.

Yöpöytä tuo toimivuutta huoneeseen. Sekin perheeseemme vuosia sitten hankittu Muuramea (niin kuin työpöytäkin). Molemmille pojille joitakin vuosia sitten ostetut herätyslamput ovat helpottaneet kouluaamuja. Niiden avulla pojat ovat ylhäällä hyvissä ajoin ilman ylimääräisiä patisteluja.

Kuopuksestamme ei todennäköisesti tule vaatturia, mutta äidin sydämen tämä hikisin sormin kirjottu koristekuvio saa värisemään.

Tässä huone ennen raivaustöitä ja uudelleenjärjestelyä.

Huoneen ovi jäi vasemmalle vuoteen päätyyn. Poika koki olevansa kuin tarjottimella. Yöpöytätarvikkeet taas veivät työpöydältä kaiken työskentelytilan.

TOIVOTTAVASTI KAIKILLA OLI HYVÄ JOULU

On Tapaninpäivän ilta, enkä oikein voi enää toivottaa kenellekään hyvää joulua. Toivon kuitenkin, että kaikilla oli hyvä joulu. Iloinen, riemukas, rauhaisa, tyyni, kotoinen, eksoottinen, jännittävä tai mitä ikinä hyvä joulu kenellekin tarkoittaa.

Työ- ja joulunvalmistelukiireiden yhdistelmä äityi joulun alla niin tyrmääväksi, että blogipäivitykset jäivät. Joulukiireet merkitsevät minulle aina ainutlaatuista yhdistelmää korventavaa stressiä ja onnentäyteistä odotusta vaakakupin heiluessa puolelta toiselle. Sitten lopulta se alkaa: joulu.

Tänä vuonna vietimme aaton nelistään perheen kesken. Pohjanmaan pappa oli tällä kertaa liian väsynyt matkustaakseen luoksemme joulun viettoon. Tämä teki mielemme hiukan haikeiksi. Olimme myös ensimmäistä kertaa ilman iki-ihanaa joulupukkia. Jos pelkäsin joulutunnelman pukittomuudesta särkyvän, olin kuitenkin onneksi väärässä. Pukin tuoma jännitys ja ilo tietysti puuttuivat, mutta tilalle saimme uudenlaista rentoutta ja vapautta. Kukkaan ei ollut tulossa, ketään ei odotettu. Olimme täysin vapaita aikataulusta. Joulupäivällisen aikana ei tarvinnut vilkuilla kertaakaan kelloa. Lahjasäkki kannettiin sisään sitten, kun olimme valmiita. Mukavan illan päätteeksi katselimme porukalla kolme jaksoa Salaisten kansioiden ensimmäiseltä tuotantokaudelta (arvatkaa kenen lahjaostos!). 

Joulunvietto on jatkunut samoissa leppoisissa tunnelmissa kyläillen, ulkoillen ja herkutellen - uusia kirjoja unohtamatta. Ruokavarastoja tosin jouduimme yllättäen täydentämään jo joulupäivänä. Aiempina vuosina perheen nuoriso ei ole sanamukaisesti koskenut laatikoihin tikullakaan, mutta nyt ykskaks ne olivat kaikkien herkkua. Ja loppuivat tietysti alkuunsa. Niinpä olimme 25.12. klo 12 paikallisen Nesteen huoltoaseman oven takana odottelemassa liikkeen avautumista. Onneksi olimme ensimmäiset asiakkaat. Muuten sen ainoan perunalaatikon olisi saanut joku muu.

Muutama joulukuva sentään. Tässä töistä saamani huikean kaunis amaryllis, joka pitkän vartensa vuoksi tuntui haastavalta maljakkoon laitettavalta (kukassa oli mukana sipuli, joten vartta ei kannattanut leikata). Hain pihalta kuusenoksia kukan seuraksi ja asettelin ne Riihimäen vanhaan vihertävään lasipurkkiin. Työhuone sai kauniin jouluasetelman.

Tässä kuvassa näkyy paremmin kukan varren ympärille sidottu silkkinauha, joka toi mieleeni balettitanssijan siron nilkan.

Tässä rakkaat enkelikelloni, jotka ovat peräisin lapsuudenkodistani ja minua vanhemmat. Ne kuulemma koristivat kastepöytääni.

VALAISTUNEENA JAKSAA LEIPOA

Olen pitkään haaveillut paperitähdestä ikkunassa ja viimein tänä vuonna sain sellaisen. Tähden led-lamppu pidetään päällä myös öisin. On ihanaa nähdä se ensimmäiseksi aamulla keittiössä.

Ostin pitkällisen harkinnan jälkeen Valkee-valohoitolaitteen, jolla kaamosväsymystä lievitetään korvakäytävien kautta annettavalla valolla. Toisin sanoen vietän aamuhetken napit korvilla aivan samalla tavalla kuin perheen nuoriso - vain sillä erotuksella, että minun kuulokkeistani loistaa valo, mutta ääntäkään ei kuulu. Lamppuja pidetään korvissa 8 - 12 minuuttia. Minä aloitin heti rehvakkaasti kahdellatoista. Viiden aamun jälkeen en pysty vielä varmasti arvioimaan tuloksia, mutta ainakaan huonompaan (lue: nuupahtaneempaan) suuntaan ei olla menossa. Erityisesti huomaan nukkuvani paremmin. Uskoin pitkään, että minua ei pimeys haittaa, mutta tässäkin kohtaa on pakko myöntää vuosien tekevän tehtävänsä. Valkee-laite on muuten joulukuun ajan Stockmannilla kanta-asiakastarjouksessa.

Kukaties juuri tämän uuden energialatingin seurauksena intouduin tänään leipomaan jouluksi kakun. Inhoan monipolvisia reseptejä ja ilahduin saadessani siskolta suklaakesäkurpitsakakun ohjeen, jossa kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Säästyin vatkaimen esiinkaivamiselta! Huomenna aion jatkaa jouluvalmisteluja tekemällä lanttulaatikot pakastimeen. Alunperin olin menossa koko viikonlopuksi sisustuskurssille, mutta kurssi peruttiin osallistujamäärän vähyyden vuoksi. Ehkä hyvä niin; vältän pahimman joulupaniikin saadessani asioita valmiiksi jo nyt.

Tässä on uusi ihmelaitteeni

Kakku onnistui hyvin

Pakko oli tietysti heti hiukan maistaa. Kangas pöydällä on Fujimo Ishimoton Marimekolle kolmisenkymmentä vuotta sitten suunnittelemaa Vihmaa. Se on mielestäni kaikista kaunein joululiina. Olen vuosia odottanut kyseistä kuosia uustuotantoon, mutta turhaan. Liinani alkaa jo olla huolestuttavan kulunut. Arabian Valencia-astiasto kruunaa jouluisen tunnelman!

JOULU ON VIELÄ HETKEN PINKKI

Täydestä joulutohinasta huolimatta on tähän asti vaikuttanut ennenaikaiselta, jopa hiukan sopimattomalta koristaa kotia tontunpunaisella. Sopiva esijoulutunnelma on tänä vuonna löytynyt pinkistä: pinkkejä kynttilöitä, lautasliinoissa pirskahdus pinkkiä tasaamassa punaisen sävyjä... Saimme ystäviltä vielä pinkin joulukaktuksenkin.

Nyt kuitenkin on alkanut tuntua, että on vähitellen aika siirtyä murrettuun tummanpunaiseen. Tiedättehän sen kauniin, aavistuksen ruskeaan taittuvan, syvän punaisen. Taidan huomenissa mennä kynttilä- ja servettiostoksille. Joululle voi jo kohta avat oven.

Pinkkejä kynttilöitä jäi jäljelle kesäjuhlista. Nyt niistä on riittänyt iloa syksyn pimeille.

Joulutortuista pidän niin paljon, että niiden varhaisesta nauttimisesta en keksi pahaa sanaa sanaa sanottavaksi. Yleensä ole tehnyt täytteen itse maustetusta omena-luumusoseesta, mutta kaupan luumusose sherry-tilkalla terästettynä antoi myös herkullisen lopputuloksen. Uunissa paistamisen jälkeen niitä voi tarjoilla lapsillekin.

JOULUNODOTUSTA PORVOOLAISITTAIN

Teimme eilen päiväretken Porvooseen. Joulukoristeltu Tukholman Gamla Stan jäi tältä vuodelta näkemättä, mutta Porvoon vanha kaupunki tarjoaa kelpo korvauksen. Itse vietin ansaittua vapaapäivää ja mies pystyi aamun tiiviin tietokonerupeaman jälkeen hoitamaan päivän loput työasiat puhelimitse.

Tyypilliseen tapaan olimme heti perille päästyämme nälkäisiä. Apu löytyi kauniista Café Cabriolesta. Lounaaksi nautittu siskonmakkarakeito maistuu paljon herkullisemmalla, kun sen syö upeiden kristallikruunejen alla lumoavan kauniista kaari-ikkunoista ulos katsellen. Lisäenergiaa saatuamme kävelimme Vanhan Porvoon viehättävillä kaduilla. Miehen hoitaessa työpuheluitaan minä napsin kuvia. On mielenkiintoista, että kuvaillessani en ole erityisemmin kiinnostunut ostamisesta. Kun kauniit asiat saa itselleen kuvaamalla, ei niitä tarvitse enää konkreettisesti hankkia. Kamera siis maksaa itsensä takaisin melko nopeasti (joululahjavinkki!). Pakko kuitenkin tunnustaa, että sisustusliikkeissäkin tuli poikettua. Ainoaksi ostokseksi jäi peltinen ikkunakoriste. Sää oli joulukuisen kolea ja kostea. Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä lämmittelemässä tee- ja kahvihuone Helmissä.

Tänään aion päättää pienen lomani katselemalla Itsenäisyyspäivän juhlia televisiosta samalla kuumaa glögiä siemaillen. Valitettavasti joudun tekemään sen yksin. Perheeni miesväki ei osoita minkäänlaista kiinnostusta aiheeseen.

P.S. Jos jotakuta kiinnostaa, olen myymässä 5 kpl Muuramen lasiovellisia Nappi-vitriinikaappeja. Väri on valkoinen. Hintapyyntö on 550 euroa. (Hinta kaupassa 1125 euroa)

Porvoossa nähdään paljon vaivaa joulukoristeluista. Tämä kustavilaistyylinen talo oli minusta somistettu erityisen tyylikkäästi ja talon henkeen sopivasti.

Tässä vielä lähikuva

Tämä kruunu ja muutenkin upea interiööri tekivät hyvin tehdystä siskonmakkarakeitosta juhlaruokaa.

Porvoolaisidylliä halusivat kuvata muutkin:)

Tässä huonolaatuisessa kuvassa on niin herkullinen väriyhdistelmä, etten malttanut jätää sitä pois.

Kahvi- ja teehuone Helmen herkkuja

Tämä ovikoriste jäi ainoaksi ostoksekseni - ihan totta!