TOMAATINTAIMIA KUKKIEN SIJAAN

Tänään mieleeni jäi pyörimään päivän Helsingin sanomissa ollut toimittaja Kaja Kunnaksen artikkeli siitä, miten tavalliset latvialaiset ovat selvinneet maan talouskurimuksesta. Jutussa oli haastateltu samoja henkilöita kuin kaksi vuotta sitten, jolloin maan talous ajautui syöksykierteeseen. Joukossa olivat eläkeläinen, ministeriön virkamies ja opettaja. Palkkoja on leikattu noin kolmanneksella ja eläkeläisten työssäkäynti on kielletty.

Kaikki kolme haastateltua olivat joutuneet luopumaan monista asioista: tietokone oli saanut jäädä ostamatta, lapset olivat vaihtaneet harrastukset ilmaisiin. Hyötypuutarhaharrastus kukoistaa. Opettaja kertoi, että nykyään kukkien sijaan annetaan lahjaksi tomaatin taimia. Ihmiset ovat tarpeen vaatiessa edelleen neuvokkaita ja kekseliäitä.

Poikani ystävän vanhemmat olivat jokin aika sitten joutuneet yhtäaikaa työttömiksi. Uudet työpaikat olivat kyllä löytyneet, mutta huomattavasti pienemmällä palkalla. Tapahtuman jälkeen pohdimme perheen kesken, mitä tapahtuisi, jos vastaava sattuisi meidän kohdallemme. Lista olisi saman näköinen kuin latvialaisilla: lomamatkat ulkomaille jäädytettäisiin, harrastukset vaihdettaisiin halvempiin ja varmasti joutuisimme myös luopumaan kesämökistä. Paritaloasuntomme vaihtuisi luultavasti kerrostalokodiksi. Silti meistä kaikista tuntui, että peruselämä pysyisi ennallaan.

Todella vaikeassa kriisissä rajat tulisivat kuitenkin vastaan puutteellisten käytännön taitojen muodossa. En osaisi keittää saippuaa pula-ajan kokeneen äitini tavoin, enkä osaisi ommella lapselle takkia isän vanhasta ulsterista. Toivottavsti joudun kokemaan vain pieniä talouskriisejä.

LAISKOTTELUA

Tänään on ollut niin kuuma, että en ole jaksanut tehdä juuri mitään. Onneksi olen kuopuksen kanssa kahdestaan: olemme yhdessä laiskotelleet ja syöneet mitä sattuu. Tällaisena päivänä voi parhaimmillaan saavuttaa lapsuudesta tutun tunteen loppumattomiin jatkuvasta kesästä. Paahtava helle tekee elämisen rytmistä hitaamman ja voit melkein hyvällä omallatunnolla etsiytyä varjoon ja uppoutua lukemaan. Ajattelin tänä kesänä lukea uudestaan Sinuhe Egyptiläisen - dekkareita ja sisutuslehtiä unohtamatta. Kuvissa ovat tämänpäiväiset lököttelypaikkani.

Sisällä hirsitalossa on vielä ihanan viileää

Puutarhasta voi vielä löytää varjoisan nurkkauksen

SHOPPAILEMASSA

Kaikkien muiden viisikymppisten urosten tapaan mieheni on alkanut haaveilla moottoripyörästä. Hanketta silmälläpitäen hän on varannut muutaman ajoharjoittelutunnin porilaisesta autokoulusta. Tänään hän kävi niistä yhdellä ja minä laittauduin mukaan. Mielikuvissani tein levollisen ja rentouttavan ostoskierroksen kaupungin parhaissa putiikeissa. Kierroksen lopuksi ajattelin istahtaa cappuccinolle jossakin viehättävässä kahvilassa ylellisen näköiset ostoskassit jalkojeni juuressa.

Porin keskustassa tosiaankin on lukuisia hyviä muotiliikkeitä ja alennusmyynnitkin olivat parhaimmillaan. Ongelmana ei siis ollut tarjonta. Vika oli minussa. Kun ihminen on lyhyt ja pieniluinen, mutta samalla pullea, isorintainen ja lyhytselkäinen, jää sovittamiskelpoisten vaatteiden määrä suurenkin valikoiman liikkeessä vähäiseksi. Kun tähän vielä yhdistetään helteinen päivä ja sovituskopissa ihoon liimautuvat vaatteet, tuntuu loppukin nautinto ostoksilla olosta hupenevan.

Kaikesta huolimatta en kotiutunut aivan tyhjin käsin: Bonita-nimisestä putiikista ostin ihanan Creamin tunikan - ja tietysti alehintaan.

ADDIKTIOITA

Aamun maitokahvi ja aamun Helsingin sanomat

Olen päivälehtiaddikti. Olen riippuvainen Helsingin sanomista. Jos lehteä ei jostain syystä ole saatavilla, niin hätätilanteessa mikä tahansa muukin päivälehti käy. Vaikka tanskaksi tai ranskaksi. Molempia olen lukenut, vaikka en osaa kumpaakaan kieltä. Jos minulla olisi enemmän rahaa ja etenkin enemmän aikaa, tilaisin mielelläni useampia sanomalehtiä. Olisi ihanaa keskustella, mitä päivän lehdissä aamulla kirjoitettiin ja vaikka vertailla, miten erilaisilla tavoilla eri lehdet uutisoivat samasta aiheesta.

Tämän päivän Hesarissa erityistä ajattelemisen aihetta tarjosi kirjailija Kreetta Onkelin kolumni kaiken väliaikaisuudesta ja siitä, miten väärin perustein ja turhaan yritämme tehdä väliaikaisuudesta ongelman- Lukekaa, jos teillä on siihen mahdollisuus.

JUHANNUS ON JUHLITTU

Juhannus sujui todella mukavissa ja rentouttavissa merkeissä. Vietämme juhannusta joka vuosi täällä kesäpaikassamme yhdessä kahden ystäväperheen kanssa. Lapset ovat kasvaneet ja tänä vuonna meitä oli kuusi aikuista ja kuusi teiniä. Lasten iän huomaa erityisesti ruuan kulutuksessa: saimme kulutettua neljä ja puoli kiloa naudan ja karitsan sisäfileetä ja lisäksi kysyntää oli vielä grillimakkarallekin. Puhumattakaan muista ruuista... Ruuan kulutus on onneksi varmasti juuri nyt suurimmillaan; lapset syövät enemmän kuin aikuiset. Ostamme (ja valmistammme) ruuat yhdessä, joten herkuttelusta huolimatta kustannukset tai työmäärä eivät nouse kohtuuttomiksi.

Hieman haikeina mietimme, koska juhlimme juhannusta vain aikuisten kesken. Vielä tällä kertaa lapsista oli luonnollista juhlia tuttuun tyyliin. Olemme aikanaan tutustuneet vauvaperheinä asuessamme naapureina. Oli hauskaa ja helppoa alkaa viettää vappuja ja uusia vuosia yhdessä: ei tarvinnut lähteä kotitalosta minnekään ja lapsilla oli mieluista seuraa. Sittemmin kodit ovat vaihtuneet, mutta juhlaperinteet säilyneet. Kuusi vuotta sitten hankittuamme kesäkodin myös juhannuksesta tuli yhteinen juhla. Tunnemme toisemme niin hyvin, että yhdessäolo on helppoa ja mutkatonta.

Seuraavat kuvat nappasin vain hetkeä enne juhannusvieraiden tuloa.

Toivottavasti juhannus sujui suuremmitta murheitta:)

MAALLE!

Tässä mökkimme, joka aina uskollisesti on meitä odottamassa. Kohta saamme juhannusvieraita.

OIKEA KESÄ ALKAA

Opettajana olen nauttinut kesälomasta jo jonkin aikaa. Alkukesä on kuitenkin kulunut rästihommien hoitamisessa ja tulevien syntymäpäiväjuhlien järjestelyssä.Pari kertaa olen ehtinyt syömään ystävien kanssa ja Kiasmassa koettu Ars 11 näyttely oli yksi kuluneen vuoden kohokohdista. Käykää ihmeessä katsomassa sitä, jos teillä vain suinkin on tilaisuus.

Lomatunnelmaan pääsemisestä kertoo se, että innostuin perustamaan blogin. Pidän kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, vaikka en ole kummassakaan erityisen taitava. Tyypillisesti myös pursuan ajatuksia ja ideoita, joita jakaisin mielelläni uusienkin ihmisten kanssa.

Huomenna alkaa oikea kesä. Muutamme nimittäin kesämökille, jossa satunnaisia kaupunkikäyntejä lukuunottamatta viivymme elokuun alkupuolelle saakka. Mieheni matkusti mökille jo edeltä, pojat ja minä seuraamme perässä. Itse asiassa juuri nyt pitäisi olla pakkaamassa ja laittamassa kotia kuntoon poissaoloa varten. On siis huonoin mahdollinen hetki aloittaa blogi. Nyt se on kuitenkin tehty. Koska yhtenä aiheenani on rakas harrastukseni sisustaminen, liitän mukaan pari kuvaa kaupunkikodistani.

Muistakaa ajaa varovasti juhannusruuhkissa!

Terhi